sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi vaihtuu

Viime vuonna uudenvuoden aattoa vietin kotona jännittäen sinä iltana pistettäviä ensimmäisiä puregon piikkejä. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Vuoden sisälle on mahtunut taas niin monenmoista. Kaksi ivf hoitoa, kolme alkionsiirtoa, kaksi plussaa, yksi keskenmeno.

Viime vuosina sitä on joka kerta vain toivonut että seuraava vuosi olisi edellistä onnellisempi. Keskiyön lyödessä ja rakettejen paukkeessa lähettänyt ilmoille toiveen vauvatoiveen toteutumisesta. Jo neljäs vuodenvaihde ja tällä kertaa toivomuksena että juuri tämä sisälläni kasvava pikkuinen olisi se joka toiveen toteuttaa.

Epävarmoin tuntein ja pelonsekaisin odotuksin katsomme päivän kerrallaan. Alkuraskauden ultrassa pieni sydän jaksoi läpättää, mutta huolet ei mielestä huojentunut edes sen nähdessämme. Odotan kovasti seuraavaa ultraa joka onneks on jo kahden viikon kuluttua.

Hope smiles from the threshold of the year to come, whispering, "it will be happier"

torstai 14. joulukuuta 2017

Tukilääkekombo

Tässä siirrossa ei ainakaan jää tukilääkkeistä uupumaan onnistuminen.

Terolut tuen aloitin jo ennen siirtoa 10mg 1+2/pv annoksella.
Pregnyliä pistettiin annoksella 2500iu ensimmäisen kerran siirron yhteydessä ja sitten samalla annoksella vielä kaksi annosta n.3 päivän välein.
Plussan jälkeen terolutia jatkan nyt annoksella 1+1/pv ultraan asti ja mikäli siellä kaikki hyvin jatkan 1tbl/pv vielä 4 päivää, kunnes vaihdan lugesteroniin jota käytän kaksi viikkoa yhden kapselin päivä annoksella. Tukilääkitys siis jatkuisi sinne 10+ viikolle saakka.

Huh. Aika moinen sekoitus, toivotaan että toimii. Fiilis on ollut aika hyvä, hieman jotain oiretta joko raskaudesta tai teroluteista, kuten väsymystä ja hentoa pahoinvointia sekä rintojen arkuutta. Ajatusta raskaana olemisesta olen ehkä alitajuisesti hieman kieltänyt ja koittanut poissulkea mielestä, ajatella muita asioita. (Enimmäkseen huonolla menestyksellä) Kielinee pelosta ja epävarmuudesta. Aika tuntuu menevän kamalan hitaasti ultraa odotellessa ja läheisimmillekkään ei ennen sitä haluaisi mitään kertoa.

Jo ajatus siitä mahdollisuudesta että tämä taas menisi kesken suorastaan vtuttaa. En jaksaisi sitä enää.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Joulun toivelahja

Saimmekohan todella toivotuimman joululahjan pitääksemme?

Virallinen testipäivä johon pregnylin varoaika huomioitu on vasta neljän päivän päässä. Silti olen taas ottanut varaslähtöä ja seurannut raskaustestin viivan kehittymistä jo neljä päivää viimeisesen pregnyl pistoksen jälkeen.

Ensin tuli haamu, joka seuraavaan päivään haaleni. Sitten taas vahvistui ja nyt tänään jo ihan selkeä ja vahva plussa. Vaikka pregnyl näkyisi vielä näin kuusi päivää viimeisimmän 2500iu jälkeenkin, viivan vahvistuminen kertoo minulle jo tarpeeksi.

Tuntuu uskomattomalta, että tästä heikosta kierroksesta, huonohkoista alkioista molemmat siirrot ovat tarranneet kiinni. Tämän soisi olevan edellistä sinnikkäämpi ja pysyvänkin mukana.

Ilmassa taitaa olla Joulun taikaa. 🌠

perjantai 24. marraskuuta 2017

Pakastealkionsiirto

Pikkuinen alkio kyydissä.
Pidä tiukasti kiinni.

Siirto tehtiin luonnolliseen kiertoon. Ovulaatiotesti näytti plussaa myöhään perjantaina. Kaksipäiväiset alkiot otettiin sulamaan maanantaina ja siirto tehtiin torstaina. Toinen alkioista ei selviytynyt jatkoviljelystä takaisin pakkaseen.
Nyt on siis taas pakkanen tyhjä ja kaikki toivo tässä kyytiläisessä.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Ima unicorn

Pian puoli vuotta keskenmenosta.
Hoitotauko on mennyt keskenmenon syitä tutkiessa ja odotellessa. Asioiden sulatteluun on ollut aikaa ja se on tehnyt mielelle hyvää.

Toivoimme että keskenmenojen syitä selviteltäisiin, vaikka menetyksiä ei ole takana kuin kaksi. Tässä vaiheessa, kun niin selkeästi yrityskertojen rajallisuus häilyy silmissä, tuntui turhauttavalta ajatella että jos on jotain tehtävissä estääkseen keskenmenoja, se tutkitaan vasta kun yrityskerrat on jo käytetty loppuun. Onneksi hoitava lääkärimme ymmärsi nämä tunteet, kun muut lääkärit ja hoitajat olisivat pitäneet kolmen keskenmenon rajasta kiinni. Verikokeissa ei selvinnyt mitään syytä, toisaalta onneksi?
Samalla haluttiin tarkistaa meidän lääkärin epäilystä minun kohdun epämuodostuneesta, yksisarvisesta rakenteesta. Tutkimus tehtiin sonohysterografialla eli kohdun nestetäyttö ultralla. Lääkärin epäilys vahvistui.
Uterus unicornis tyyppinen rakenne ei täysin selitä lapsettomuutta, mutta tutkimuksissa on havaittu rakennepoikkeaman johtavan useammin lapsettomuushoitoihin kuin verrokkiryhmässä. Myös alttius keskenmenoille on suurempi. Kuitenkin normaalisti jatkuva raskaus pitäisi olla mahdollinen. Monikkoraskaus taas olisi ongelmallisempi kohdun pienemmän koon vuoksi. Myös syntymän ennenaikaisuus on riskinä.

Nyt on kuitenkin aika palata hoitojen pariin. Olemme suunnitelleet pakastealkion siirron tähän kiertoon. Toivottavasti alkiot kestävät sulatuksen.



sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Surun käsittely

Keskenmenon kokemus on ollut tällä toisella kertaa aivan erilainen.
Ensimäisellä kerralla olimme yrittäneet vasta lyhyen aikaa, keskenmeno tuli heti raskauden alussa.
Tällä toisella kerralla lapsettomuutta takana kolme vuotta, raskaudesta kerkesimme iloita pidemmälle. Suurin pelko ja pettymys liittyy edelleen siihen miten ivf hoitokerrat, yritys mahdollisuudet hupenevat. Jos vain raskautuisin luomuna helpommin, voisi useammankin menetyksen jälkeen lohduttautua että vielä on aikaa onnistua.

Mutta kuitenkin tämä toinen keskenmeno on ollut helpompi käsitellä. Kun tiesi näin voivan tapahtua, ei mennyt täysin shokkiin. Järkytys ei päässyt suistamaan mielen tasapainoa täysin raiteiltaan. Ehkä pettymyksiä on lapsettomuushoitojen aikana oppinut käsittelemään paremmin. Ehkä mieli ja ajatusmaailma on kehittynyt ja  sietokyky kasvanut. Suru ei ole lamaannuttanut, vaan elämästä on ollut helpompaa nähdä myös ne hyvät ja onnelliset asiat. Viimeksi olin työpäivistä selvittyäni täysin uupunut, aloitekyvytön, lamaantunut. Varmaan myös masentunut.
Nyt olen voinut hyvin. Tietenkin olen välillä surullinen ja kaipaan kovasti.

Huomenna on keskenmenon jälkitarkastusaika. Siellä tarkistetaan raskaustestin olevan negatiivinen, sekä keskustellaan seksuaaliterapeutti kätilön kanssa. Pian pääsemme suunnittelemaan pakastealkion siirtoa.
Uutta tuulta purjeisiin.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Pelko, väsymys, suru

Pelko siitä että hoitokierrokset loppuvat kesken.
Pelko siitä että saamme raskauden alulle mutta se viedään taas pois.
Pelko siitä ettei minusta koskaan tule äitiä, miehestä isää tai vanhemmistani isovanhempia.

Väsynyt yrittämään.
Väsynyt aloittamaan kaiken alusta.
Väsynyt pelkäämään. Suremaan.

Suren menetystä. Sit pientä nykeröä, nenää ja käsiä mitä jo ehdimme näkemään. Suru hyökyy aaltona päälle ja tukahduttaa, kunnes vetäytyy hetkeksi taaemmas. Sitten se taas vyöryy päälle.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Tyhjennys

Keskeytynyt keskenmeno todettiin lääkärineuvola käynnillä ultratessa. Viikkoja piti olla kasassa 11+1 mutta pieni eloton vauvanalkumme oli kooltaan rv9+1 vastaava.

Uutinen ei tullut niin shokeeravana kuin ensimäinen keskenmeno, koska oli ennakkoon osannut pelätä. Ei silti halunnut uskoa että sama epäonni osuisi taas omalle kohdalle, joten uutinen oli järkyttävä. Varsinkin kun olimme jo saaneet nähdä sykkeet aiemmin ja mieleen oli kerennyt muodostaa kuvia tulevaisuudesta pienenä perheenä.

Neuvolasta lähdin suoraan hakemaan keskussairaalalta mifegynen ja lääkkeellinen tyhjennys aloitettiin seuraavana päivänä osastolla. Tyhjennys alkoi lupaavasti vuodolla pian ensimmäisten lääkkeiden jälkeen, mutta hyytyi myöhemmin eikä uudet lääkeannokset antaneet vastetta. Illalla näytti uhkaavasti siltä että joudun jäämään osastolle yöksi, mutta lopulta päätettiin jättää illan viimeinen mahdollinen lääkeannos antamatta, jotta pääsisin käymään kotonani. Tyhjennystä jatkettiin seuraavana aamuna. Toisenakin päivänä oli käynnistymis vaikeuksia, kunnes neljän tunnin kuluttua alkoi reilumpi vuoto. Myöhemmin tilanteen etenemistä tarkistettiin ultralla ja sikiö ja raskauspussi oli poistunut, muuta raskausmateriaalia oli vielä reiluhkosti jäljellä, mutta pääsin kuitenkin kotiin vuodon jatkuessa runsaana.

Parin päivän päästä lääkkeellisestä tyhjennyksestä alkoi rintojen arkuus ja outo kipu. Seuraavana aamuna kipu oli taas voimistunut ja herätessä huomasin yöpaidan kastuneen. Rintani olivat alkaneet vuotaa maitoa. Tunne oli häkellyttävä, täysin odottamaton ja sydäntä riipivä. Maito jonka olisi pitänyt ruokkia pientä lastamme. Maidonnousu näillä viikoilla, varsinkaan kun ei ole aiempia lapsia, on harvinaista. Hain osastolta lääkkeen joka rauhoittaa maidon tuloa ja toivon että se auttaisi.

Olisipa tämä jo pian ohi.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Keskeytynyt keskenmeno

Niin nopeasti voi tunnelma vaihtua toiseen.

Pienen ihmeemme sydän ja kehitys oli hiipunut kaksi viikkoa sitten.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Sydän

Maanantaina saimme nähdä sen ihmeen, pienen pienen sydämen sykkeen.

Olen ollut koko alkuraskauden hyvin rauhallisin mielin. Pelkoja ja paniikkeja ei odotusten vastaisesti olekaan päässyt syntymään. Väsymys on välillä valtaisaa ja pahoinvointi aaltoilee.

Ultrassa näkyi myös munasarjojen tila punktion jäljiltä ja ne olivatkin vielä hurjassa kunnossa. Munarakkulat oli edelleen mustelmaiset, turvonneet ja nestetäyteiset. Osasta oli muodostunut suurehkoja kystia. Vatsaontelossa ei kuitenkaan onneksi ollut nestettä. Nyt täytyy ottaa vielä rauhallisesti liikunnan suhteen ja muistaa juoda runsaasti vettä.

Nyt vain toivomme parasta, että tämä pieni on se jonka saamme syliin asti! <3

tiistai 9. toukokuuta 2017

Mitä teimme toisin

Sain kommentteihin toiveen, että kirjoittaisin vielä yhteenvedon siitä mitä teimme tässä toisessa ivf hoidossa erilailla kuin ensimmäisessä.
Hyvä idea, toivottavasti tästä on iloa ja apua.

1. Ivf hoito:
- lyhyt kaava
- Lääkkeet:
Stimuloivana lääkkeenä puregon 125-150IU.
Jarruna orgalutran. Irrotuspiikkinä 36h ennen punktiota gonapeptyl. Punktiossa pregnyl tukemaan limakalvoa ja alkion ollessa 6pv vielä gonapeptyl triggaus. Tukilääkkeenä oli lugesteron 3x200mg 14vrk. (Tästä tuli mieletön päänsärky joka kesti 3vk)
- munasoluja saimme 15 joista 10 hedelmöittyi. 3 päiväisenä mikään ei erottunut edukseen, joten tehtiin jatkoviljely.
- 1 blastocysti siirrettiin tuoreeltaan ja loput olivatkin huono laatuisia ja ei selvinneet pakkaseen.

2.ivf hoito:
- 2kk etukäteen lääkäri määräsi aloittamaan inofolic ravintolisän käytön toiveena alkioiden parempi laatu.
- lyhyt kaava
- Lääkkeet:
Stimuloivana pistoksena oli menopur 150IU.
Jarruna orgalutran. Irrotukseen 36h ennen punktiota pregnyl. Tukilääkkeenä terolut 10mg/vrk 14pv sekä 3xpregnyl 2500IU pistosta 3-4 päivän välein. Ensimmäinen alkionsiirrossa. (Tästä tukihoidosta ei onneksi tullut päänsärkyä)
- munasoluja saimme 8 joista 5 hedelmöittyi.
- Yksi 2päiväinen top-alkio siirrettiin ja kaksi saatiin pakkaseen.

Itse uskon että tuosta inofolicin eli myo-inositolin ja runsaan foolihapon käytöstä oli apua. Toki myös eri lääke tai vaikka sattuma voi vaikuttaa munasolujen laatuun. Ja sain myös huomata, että aina se blastocystiksi viljely ei välttämättä olekaan se paras ratkaisu, myös kaksi päiväisen alkion siirrolla voi onnistua.

torstai 4. toukokuuta 2017

Raskaana

Onnellinen. Epäuskoinen. Hämmentynyt. 
Mutta kuitenkin luottavainen ja rauhallinen.


Aloitin testaamisen jo pp 11, vaikka viimeisestä tukilääke pregnyl pistoksesta oli vain neljä päivää. No testiin tulikin selkeä viiva, mutta ajattelin että tottakai, kun pregnyl vielä näkyy testissä.
Seuraavan testin tein kahden päivän päästä ja viiva oli tummunut, tässä vaiheessa toivo alkoi nousemaan hurjasti ja alkoi tulla tunne onnistumisesta.
Pp 16 testi oli jo niin selkeästi tummunut vaikka pregnylin pistosta oli vielä viisipäivää enemmän aikaa, että aloin olla jo varma raskaudesta.
Pp 18 tein viimeisen testin, virallisena testipäivänä, vappupäivänä ja sain kuin sainkin oikeat leffaviivat!

Ensimmäisen oireena, jo ennen ensimmäistäkään plussaa alkoi voimakas paha olo, uskon että pregnyl elimistössä voimisti tätä. Aluksi luulin että olen tullut kipeäksi, mutta huono-olo on jatkunut aaltoilevana siitä saakka.

Toinen selkeä raskausoire on repäisykivut. Niitä on paljon, ja ne oikeasti sattuu.

Väsynyt olen ollut myös, mutta olen usein muutenkin, joten vaikea arvioida liittyykö tämä raskauteen.

Alkuraskauden ultra on varattu toukokuun viimeiselle maanantaille. Toivon että pääsemme sinne asti ja saamme nähdä ensimmäistä kertaa pienen ihmeen masussani.
Olo on yllättävän luottavainen, pelkäämääni paniikkia ja keskenmenon pelkoa ei ole vielä tullut. Nautin onnestani nyt kun sen lopulta saavutin ja suren vasta jos sille annetaan aihetta.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Ikimuistoinen kiirastorstai?

Kahdeksasta munasolusta kypsiä oli kuusi.
Kuudesta hedelmöittyi viisi.
Nyt yksi top luokan pääsiäistipu on kyydissä ja kaksi huurunenää pakkasessa!

Lääkäri heitti alkionsiirron yhteydessä, miten tämän kiirastorstain tulisimme muistamaan aina. Voisiko tämä olla todella se kerta kun testiin piirtyy toinenkin viiva ja saisimme pitää raskauden loppuun saakka? Voi kuinka toivon niin!

Hoitaja pyysi ilmoittamaan _kun_ raskaus on alkanut. Jotenkin tämä klinikan innostunut ja positiivinen mieli tarttui minuunkin ja nyt minulla on todella hyvä tunne tämän yrityskerran suhteen.

Käyttäessäni pregnyliä tukilääkkeenä, testin teko onnistuu vasta noin kymmenen päivän päästä viimeisestä pistoksesta. Virallinen testipäivä on Vappupäivänä. Glada vappen?

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Punktiossa

Toinen punktio takana ja se meni onneksi yhtä hyvin kuin edellinenkin. Kipuja ei ollut lähes ollenkaan, munarakkulat saatiin helposti tyhjennettyä ja kaikissa oli munasolu sisällä. Saldo oli 8 munasolua. Onhan tämä pienempi määrä kuin edellisellä kerralla, mutta eipä se määrä taannut mitään viimeksikään, joten toivotaan että ovat sitten huippulaatua!


Nyt lepoa ja huomenna soittoa laboratorioon, miten hedelmöittyminen on sujunut. Mikäli kaikki menee hyvin, torstaina pääsen alkionsiirtoon. Tällä kertaa mies ei pääse mukaan, mikä vähän harmittaa. Oikein korostaa sitä, miten kaukana normaalista lapsen teosta ollaan. Miehen ei tarvitse olla edes paikalla! hmph.

Myös tukilääkkeisiin sain uuden coctailin edelliskerran lugesteronien aiheuttaman päänsäryn takia. Nyt kokeilen teroluteja ja lisäksi pistän viikon aikana pregnyliä kolmena päivänä 2500IU kerrallaan.
Vähän huolettaa että tähän joudutaan ottamaan vähemmän käytetty tuki, mutta sen kolmen viikon lamauttavan kivunkaan en usko edistävän kiinnittymistä.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ärtymys

Kun huomaat että nykyään kaikki ärsyttää. Kaikki ja kokoajan.

Olen aina ollut luonteeltani suorasukainen ja tempperamenttinen. Muistutan paljon omaa isääni joka ärtyy helposti ja se näkyy ja kuuluu.

Lapsettomuuden myötä oma mieliala on raskaampi, hoitojen fyysinen ja etenkin psyykkinen kuormitus väsyttää. Tämä laskee ärsytys kynnystä entisestään. Tuntuu että olen kokoajan niin herkillä ja kiukkuinen kuin ampiainen. Olen huomannut että ärtymystä aiheuttaa kokoajan pienemmät asiat, sekä sitä on kokoajan vaikeampi ja vaikeampi peittää.
Kiusallisinta tämä on tietenkin töissä, asiakaspalvelussa.

Harmittaa myös ystävien puolesta. Tiedän ja tunnistan että en varmasti ole tässä elämänvaiheessa mukavaa seuraa. Työssäkäyvillä ja perheellisillä ihmisillä vapaa aika on niin kortilla ja ystäviä ehtii nähdä niin harvoin, että aivan harmittaa tuhlata heidän arvokasta aikaansa ankeaan ja äreään seuraan. Ystäviin ei myöskään ole oman uupumuksen keskellä jaksanut pitää oma-aloitteisesti yhteyttä. Toisaalta en aina edes halua tavata ystäviäni jotten käytökselläni karkota heitä, mutta samalla etäännytän heidät omalla epäsosiaalisuudellani. Dilemma.

Uskon että hyvät ystävät ymmärtävät ja pysyvät elämässä vaikeinakin aikoina ja odottavat että rämmin tämän elämänvaiheen ja hormonihoitojen aiheuttamien mielialavaihteluiden ohi. Mutta pelkään myös että kaikki tämä on muuttanut minua pysyvästi. Äreä ja katkera, onko se minun tulevaisuuteni näkymä?


torstai 30. maaliskuuta 2017

Round2

Tänään starttasi ivf kierto numero kaksi.
Huomenna alkaa menopur pistokset. Nyt saatuani lääkkeet eteeni ja tutustuttuani ohjelehtiseen, ei jännitä uuden lääkkeen sekoittelu ollenkaan.

Noin kaksi kuukautta olen nyt käyttänyt inofolic jauhetta ja olen kyllä saanut hyviä vaikutuksia.
Jo parivuotta olen kärsinyt nukahtamisvaikeuksista, jotka nyt on helpottaneet tuotteen käytön seurauksena. Myös yleinen mieliala on ollut parempi ja itkeskely vähentynyt huomattavasti. Aluksi en osannut yhdistää näitä fiiliksiä juuri tähän jauheeseen. Ystävän kysyttyä vaikutuksia, rupesin googlettelemaan myo-inositoli kokemuksia ja huomasin että sitä on käytetty paljon masennuksen, ahdistuksen ja esim. OCD:n hoitoon hyvin tuloksin.
Haittavaikutuksia ei onneksi ole tullut, lääkäri kun varoitti pahoista ilmavaivoista.
Toivotaan että jauhe on myös vaikuttanut positiivisesti munasolujen laatuun ja saisimme sitä myöten tällä kertaa laadukkaampia alkioita, jos jopa pakkaseen asti.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Sotasuunnitelmat

Sotasuunnitelmat punottu seuraavaa ivf hoitoa varten!

Tänään oli soittoaika lääkärille. Seuraava hoito olisi tarkoitus tehdä huhtikuulla. Eli ei tähän, eikä seuraavaan vaan sitä seuraavaan kiertoon. Kahden kierron lepoloma hoidoista kuulostaa yllättävän hyvältä, mihin tässä niin kiire on kun hoidot kuitenkin etenee. Myöskään maaliskuun lomareissu ei nyt sotke kuvioita.

Hoitosuunnitelma on hieman erilainen. Saan klinikalta käyttööni perjantaina inofolic ravintolisä jauheen, jota on alettu käyttämään lapsettomuushoitojen yhteydessä etenkin pcos potilailla, mutta myös muilla joilla munasolujen laadussa voi olla heikkoutta. Minulle tämä otetaan kokeiluun alkioiden suuren kadon vuoksi. Kaikki apu on tervetullutta!
Myös munasolujen kasvatukseen vaihdetaan lääke puregonista menopuriin. Menopur on itse sekoitettava lääke, joten odotan piikittelyä hieman ahdistunein tuntein. Puregon kynä oli niin helppo. Mutta mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään paremman tuloksen toivossa.

Nyt aion pyrkiä nauttimaan hoitotauosta ja keskittyä muihin asioihin välillä.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Tyhjää

Tyhjä pakkanen
Tyhjä testi
Tyhjä kohtu
Tyhjä syli
Tyhjä mieli

Eilen oli klinikan antama testipäivä. Olin malttamattomana testannut jo päivää aiemmin. Silloin sain hailakan haamun testiin ja ehdin jo innostua. Haamu kuitenkin hiipui ja menkkajomot ja tuhru alkoivat. Tänään vielä varmistin tuloksen täysin valkoisella testilä.
Ajatus hoitovaiheiden alusta aloittamisesta väsyttää.

torstai 19. tammikuuta 2017

Tyhjä pakkanen

Kaksi muuta alkiota eivät olleet selvinneet pakkaseen asti. Nyt siis ollaan tämän yhden siirretyn alkion varassa.

Hyvin äkkiä voi tunnelma vaihtua. Yllätyin miten suuri pettymys alkioiden kato oli. Vaikka kuinka koittaa nyt toivoa että jospa tämä tarttuisi kiinni, yhtäaikaa pessimistisesti on mielessä ajatus, miksi tämäkään alkio olisi sen parempi jos kaikki muut 8 nuupahtivat.

Koitan löytää tämän kaiken itkun keskeltä toivoa ja positiivisia ajatuksia.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Alkionsiirto

Maanantaina odotimme innolla siirtoa.
Lähdimme ajamaan kohti klinikkaa, kunnes parinkymmenen kilometrin jälkeen puhelin soi ja klinikalta soittivat että suosittelevat myöhäisempää alkionsiirtoa, vasta keskiviikkona.

Kaikki 9 alkiota olivat lähteneet jakautumaan, mutta mikään ei erottunut parempana yksilönä rivistä. Laboratoriossa halusivat jatkoviljellä alkioita blastokysteiksi, jotta erot näkyisivät selkeämmin ja turhilta siirroilta vältyttäisiin.

Tänään sitten uudella yrityksellä kohti alkionsiirtoa. Meidän alkioille oli käynyt aika hurja kato. Yhdeksästä kolme oli jäljellä. Kaksi vähän heikompaa, joita seurataan vielä huomiseen ja pakastetaan mikäli kestävät. Mutta yksi alkio oli hyvä ja se siirrettiin 11mm kohdunlimakalvolle, ultran mukaan oikein hyvään kohtaan. Huomenna vielä pistän gonapeptylin limakalvon tueksi ja sitten alkaa tähän saakka jännittävimmät piinapäivät!

Pieni tartu tiukasti kiinni! <3

lauantai 14. tammikuuta 2017

Munasolupunktio

Eilen perjantai 13 lähdimme ennen kukonlaulua ajelemaan n.200km matkaa kohti lapsettomuusklinikkaa ja munasolupunktiota. Munasarjat olivat sen verta täyden tuntoiset, että loppumatka alkoi tuntumaan jo hieman tukalalta.

Perillä mies pääsi heti laboratorioon antamaan näytettä ja minä sain odotellessa rauhoittavan esilääkkeen.

Lepohuoneessa sain vaihtaa ylleni klinikan kietaisuhameen ja hoitaja laittoi kanyylin kämmenselkään kipulääkkeen annostelua varten.
Odotellessa olo oli ihmeen rauhallinen ja edellisillan kova jännitys oli lauennut, ilmeisesti esilääke toimi hyvin.

Sitten itse toimenpiteeseen. Pelkäsin etukäteen paljon tulevia kipuja, mutta suureksi yllätykseksi se oli ollut ihan turhaa. Oikea munasarja oli ensin vuorossa ja puudutuspiikkiä en edes huomannut ja itse punkteerauskaan ei tuntunut ollenkaan kivuliaalta. Vasen munasarja minulla on hieman hankalasti kohdun takana, ja kun yritettiin saada sitä esille ja hyvää reittiä neulalle, jotui ultrauspäällä painamaan voimakkaasti ja tällöin paineen tunne tuntui ikävältä ja hieman kivuliaalta. Tässä vaiheessa avuksi tuli toinen lääkäri joka painoi vatsan päältä kohtua eri asentoon, ja samalla se auttoi myös paineen tunteeseen. Itse punktio meni taas ilman kipuja. Ja toimenpide oli nopeasti ohi.
Olin todella hämilläni miten kivuton ja helppo toimenpide oli.

Heti punktion jälkeen olo oli hyvä. Kipuja ei ollut ja kotimatka sujui mukavasti. Tänään herätessä olo oli myös normaali. Turvotustakaan ei ole.

Saimme 15 munasolua. Tänään laboratoriosta soittivat, että 9 solua oli hedelmöittynyt, loput eivät olleet kypsiä. Olen todella tyytyväinen saaliiseen, toivottavasti lähtevät hyvin jakautumaan ja maanantaina meitä odottaa hyvä alkio siirrettäväksi ja saisimme jotain myös pakkaseen.


maanantai 9. tammikuuta 2017

IVF

Ensimäinen ivf hoito käynnissä.
Reilun viikon olen piikitellyt puregonia ja kasvattanut munafarmia. Ja hyvinhän se on lähtenyt käyntiin. Tänään seurantaultrassa näkyi molemmilla puolilla hyvin rakkuloita n.8-9kpl kullakin.

Jarruna olen pistänyt parina päivänä orgalutrania, joka on kyllä ollut inhottavaa! Toisin kuin puregonin ohut neula joka uppoa kuin veitsi sulaan voihin, joutuu orgalutran piikkiä napauttamaan, painamaan ja suostuttelemaan ihosta läpi. Kun piikki on lopulta lihassa, niin lääkeaine kirvelee, iho turpoaa ja menee punaiseksi. Hetken päästä kirvely vaihtuu kutinaan. Ei mukavaa.

Mitään isompia oireita stimulaatiosta en ole havainnut. Jos mieheltäni kysytään, oikea kiukkumaakari osaan olla muulloinkin, mutta nyt hän voi laukaista jännityksen kiusoittelemalla hormonien hyrräilystä. Tänään hormonien hyrräilyn todella huomasi, kun kohtasin huonoa ja syyllistävää palvelua apteekissa vapauttaessani tarpeettomaksi selvinneen  puregon varauksen. Koska noin normaalitilassa harvemmin puhkean vastaavassa tilanteessa vuolaaseen itkuun.

Punktioon neljä päivää! Apua kun jännittää, pelottaakin!