sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Surun käsittely

Keskenmenon kokemus on ollut tällä toisella kertaa aivan erilainen.
Ensimäisellä kerralla olimme yrittäneet vasta lyhyen aikaa, keskenmeno tuli heti raskauden alussa.
Tällä toisella kerralla lapsettomuutta takana kolme vuotta, raskaudesta kerkesimme iloita pidemmälle. Suurin pelko ja pettymys liittyy edelleen siihen miten ivf hoitokerrat, yritys mahdollisuudet hupenevat. Jos vain raskautuisin luomuna helpommin, voisi useammankin menetyksen jälkeen lohduttautua että vielä on aikaa onnistua.

Mutta kuitenkin tämä toinen keskenmeno on ollut helpompi käsitellä. Kun tiesi näin voivan tapahtua, ei mennyt täysin shokkiin. Järkytys ei päässyt suistamaan mielen tasapainoa täysin raiteiltaan. Ehkä pettymyksiä on lapsettomuushoitojen aikana oppinut käsittelemään paremmin. Ehkä mieli ja ajatusmaailma on kehittynyt ja  sietokyky kasvanut. Suru ei ole lamaannuttanut, vaan elämästä on ollut helpompaa nähdä myös ne hyvät ja onnelliset asiat. Viimeksi olin työpäivistä selvittyäni täysin uupunut, aloitekyvytön, lamaantunut. Varmaan myös masentunut.
Nyt olen voinut hyvin. Tietenkin olen välillä surullinen ja kaipaan kovasti.

Huomenna on keskenmenon jälkitarkastusaika. Siellä tarkistetaan raskaustestin olevan negatiivinen, sekä keskustellaan seksuaaliterapeutti kätilön kanssa. Pian pääsemme suunnittelemaan pakastealkion siirtoa.
Uutta tuulta purjeisiin.