Toiveemme on toteutunut

Tänään olisi raskausviikot 37+0. Täysiaikaisuuden virstanpylväs.
Sovittu sektiopäivä.
Meidän poikaselle tämä on kuitenkin jo kymmenes päivä auringon alla.

Sairaalalevosta kotiutumisen jälkeen meni vain puoli vuorokautta kun synnytys käynnistyi lapsivesien menolla. Siitä jouduimme ambulanssilla sairaalalle ja varhain aamulla poikanen näki leikkaussalin valot. Kaikki sujui todella hyvin ja saimme vauvan mukaamme heräämön kautta synnyttäneiden osastolle.
Seuraavana päivänä kuitenkin peruuttelimme vielä keskolaan kerämään lisää voimia hengittämiseen ja syömisen opiskeluun. Keskoskaapissa pieni oli vain yhden päivän ja nenämahaletkusta päästiin viikon iässä. Kotiinkin jo pääsimme kaksi päivää sitten.

Poika on hirmuisen suloinen. Ja rakastettu. Ja minä olen niin kovin onnellinen.

Suuri kiitos kaikille blogin kautta vertaistukea antaneille, ehkä joku myös on sitä saanut. Tämä tarina on nyt saanut onnellisen loppunsa ja blogi hiljenee.

Meistä kahdesta lopulta tuli kolme.
Kaunein toiveemme on toteutunut.

Lähtölaskenta

10 piikkiä aamukammassa!

Viime tiistaina äitipolikontrollissa sain passituksen takaisin osastolepoon. Pessaari oli irronnut ja ilmeisesti irrtotessaan venyttänyt ja ärsyttänyt kohdun suuta niin että kohdun suu oli laskeutunut hyvin alas ja auennut. Sisätutkimusta tehdessä jo pikkuvarpaat tuntuivat olevan tulossa.
Pessaari poistettiin ja kohdun suun tilannetta seurattiin tämä muutama päivä. Ensimmäisenä osasto yönä säännölliset 6min. välein tulleet supistelut jo hieman pistivät jännittämään, mutta rauhoittuivat panadolilla ja jäivät ainutkertaisiksi.
Tilanne on taas rauhoittunut kaiken kaikkiaan niin, että pääsen loppu odotusajaksi taas takaisin kotiin.
Enää ei ole kuitenkaan paljoa jäljellä. Toivotaan että pieni nyt vielä kasvaisi täysiaikaisten viikoille saakka, kun on tähänkin asti sinnitelty. Kuotenkin viimeistään kun 37+0 aamu koittaa, lähdemme jännittävään matkaan, suunniteltuun sektioon, vastaanottamaan pientä ihmettämme maailmaan.

2263g

Vauvan painoarvio tänään rv 34+1 oli jo yli 2kg 200g. Kaikki oikein hyvin. Vielä aivan hetki sitten odotin pelokkaana saammeko edes kolmeakymmentä viikkoa täytteen tai onko vauva varmasti kilon paremmalla puolella. Pitkästi ja merkittävästi on päästy eteenpäin, nyt ei enää pelota. Huolestuttaa, mutta ei pelota.

Viimeisimmän viikon olen saanut lepäillä kotioloissa, voi kuinka ihanaa on ollut.
Kotona ollessa kuitenkin konkretisoituu se kuinka kesken kaikki on vauvan kotiutumista varten. Tarvikkeet alkavat olla jotakuinkin hankittuna, mutta ei alkuunkaan sijoillaan. Tänään sain onneksi hieman liikkumalupia, joten hieman helpottaa että itsekin voi tehdä edes keveimpiä valmisteluja.

Siellä ne äitiyspakkauksen pikkuvaatteet nyt pyörivät pyykkikoneessa. Kuinka suloista <3