perjantai 13. heinäkuuta 2018

Lähtölaskenta

10 piikkiä aamukammassa!

Viime tiistaina äitipolikontrollissa sain passituksen takaisin osastolepoon. Pessaari oli irronnut ja ilmeisesti irrtotessaan venyttänyt ja ärsyttänyt kohdun suuta niin että kohdun suu oli laskeutunut hyvin alas ja auennut. Sisätutkimusta tehdessä jo pikkuvarpaat tuntuivat olevan tulossa.
Pessaari poistettiin ja kohdun suun tilannetta seurattiin tämä muutama päivä. Ensimmäisenä osasto yönä säännölliset 6min. välein tulleet supistelut jo hieman pistivät jännittämään, mutta rauhoittuivat panadolilla ja jäivät ainutkertaisiksi.
Tilanne on taas rauhoittunut kaiken kaikkiaan niin, että pääsen loppu odotusajaksi taas takaisin kotiin.
Enää ei ole kuitenkaan paljoa jäljellä. Toivotaan että pieni nyt vielä kasvaisi täysiaikaisten viikoille saakka, kun on tähänkin asti sinnitelty. Kuotenkin viimeistään kun 37+0 aamu koittaa, lähdemme jännittävään matkaan, suunniteltuun sektioon, vastaanottamaan pientä ihmettämme maailmaan.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

2263g

Vauvan painoarvio tänään rv 34+1 oli jo yli 2kg 200g. Kaikki oikein hyvin. Vielä aivan hetki sitten odotin pelokkaana saammeko edes kolmeakymmentä viikkoa täytteen tai onko vauva varmasti kilon paremmalla puolella. Pitkästi ja merkittävästi on päästy eteenpäin, nyt ei enää pelota. Huolestuttaa, mutta ei pelota.

Viimeisimmän viikon olen saanut lepäillä kotioloissa, voi kuinka ihanaa on ollut.
Kotona ollessa kuitenkin konkretisoituu se kuinka kesken kaikki on vauvan kotiutumista varten. Tarvikkeet alkavat olla jotakuinkin hankittuna, mutta ei alkuunkaan sijoillaan. Tänään sain onneksi hieman liikkumalupia, joten hieman helpottaa että itsekin voi tehdä edes keveimpiä valmisteluja.
Siellä ne äitiyspakkauksen pikkuvaatteet nyt pyörivät pyykkikoneessa. Kuinka suloista <3

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Synnytystapa

Viikon verran olen makaillut uusissa maisemissa, pajon lähempänä kotia, läheisten ihmisten ympäröimänä koti-kaupungin keskussairaalssa.

Täällä ollessa olen saanut hieman ns.synnytysvalmennusta, kun kaikki perhevalmennuksen osiot jäivät nyt osastohoidon vuoksi väliin. Olemme päässeet tutustumaan myös synnytysosastolla leikkaussaliin sekä vauvojen teho-osastoon. Synnytystavaksi on melko suurella todennäköisyydellä varmistunut sektio. Vauva on edelleen perätilassa, viimeksi ultratessa jopa jalkatarjonnassa, joten vaihtoehtoja ei ole ja päätöstä ei tarvitse itsellä tehdä. Vaikka toisinaan perätilasynnytys alateitse on mahdollista kun vauva painaa vähintään 2,5kg, ja olisi tulossa pylly edellä, meidän tilanteessa kun kohdun rakenne lisää omaa poikkeavuuttaan synnytyksen kulkuun, on sektio turvallisin vaihtoehto.

Aluksi leikkaus toi ristiriitaisia ajatuksia. Hieman pettymystäkin. Nyt asiaan on kerennyt suhtautua paremmin ja ajatus ei tunnu pahalta. Toisaalta leikkaava lääkäri voi sektion yhteydessä hyvin tarkastella kohdun kuntoa ja hieman arvioida millaisia riskejä mahdollisesti uudelleen raskautumiseen liittyisi. Sitäkin kun hankala raskaus ja huoli vauvan puolesta on laittanut miettimään. Olisinko edes valmis tähän uudestaan, mikäli raskaus jokus olisi uudelleen mahdollista. Kaipaan jotain arviota tueksi päätökselle siinä vaiheessa jos tilanne on joskus ajankohtainen.

Tällä hetkellä tuntuu entistä vahvemmin siltä, että mikäli saamme tämän yhdenkin lapsen turvallisesti syliin saakka, olemme täydellisen etuoikeutettuja ja onnekkaita. Vaikka sisaruus on ihmiselle todellinen lahja, uskon että meidän perhe voisi olla täydellinen jo jos kahdesta viimein tulisi kolme.

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Etappi kerrallaan eteenpäin

22.päivä sairaalassa.
Kolme viikkkoa takana, puolitoista viikkoa edessä. Tai silloin maaginen rv 32 täyttyy.
Maaginen siksi, että sillä viikolla saa kotikaupungissammekin jo synnyttää ja todennäköisesti saan silloin siirtyä jatkamaan lepohoitoa lähemmäs kotia.

Osastolla oleilu on sujunut alun shokin ja sopeutumisen jälkeen ihan mukavasti. Kohdunkaulan tilanne on pysynyt kohtuullisen tasaisena, vaikkakin lyhyenä n. 1cm lukemissa. Myös pessaari tukea kohdunkaulalle on kokeiltu kotiutumis toiveissa, mutta siitä ei valitettavasti ole ollut toivottua apua. Osastolla ollessa tilanne on kuitenkin pysynyt sen verran rauhallisena, että wc -ja suihkulupien lisäksi olen saanut liikuskella pari päivää myös huoneen ulkopuolella ja se onkin ollut virkistävää.

Vauvan vointi on ollut hyvää. Pieni on kasvanut tasaisesti keskikäyrällä ja painoa on kertynyt arviolta jo puolentoista kilon luokkaa. Jokainen päivä ja viikko masuaikaa on pienokaiselle tärkeää, mutta nyt uusilla kymmenyksillä, aletaan onneksi olla jo kuitenkin aika hyvillä vesillä. Keskolan hoitajan käydessä esittelemässä heidän toimintaansa, mielikin rauhottui hieman. Vielä kun vauva kääntyisi pois pyllytarjonnasta, jotta alatiesynnytyskin olisi mahdollista, alkaisi olla jo paljon huojentuntuneempi olo. Mutta kuten muutenkin, myös tässä synnytystapa asiassa täytyy mennä vauvan turvallisuus omien toiveiden edellä.

Täällä me ollaan turvassa ja hyvissä käsissä. Lyhyitä etappeja eteenpäin tavoitellen, pian se aika kuluu.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Hyviäkin uutisia

Viides päivä vuodelepoa. Ihminen on kyllä yllättävän sopeutuvainen. Ensimmäiset päivät sisälsivät paljon itkua, pelkoa, harmitusta. Ajatus tulevasta ajasta sairaalassa ja kaikki se mistä jäisi paitsi tuntui yllättävän musertavalta. Jo kolmantena päivänä alkoi asiat jäsentyä mielessä, eikä jokainen kotiin ja arkeen liittyvä muistutus itkettänytkään.
Neljäs päivä oli ensimmäinen kokonaan yksin vietetty. Mies kun pääsee vierailemaan työn ja pitkän välimatkan takia vain viikonloppuisin. Tänään mieli on ollut jo paljon parempi ja siihen vaikuttanee eniten hyvät uutiset.

Eilen sain ensimmäisen ilon aiheen, kun raskausdiabetes diagnosini kumottiin. Kätilöt täällä osastolla olivat esitietojani lukiessaan huomanneet, että sokerirasitukseni tulos oli mitätön. Rasitus tehtiin vain päivä kortisonien pistämisen jälkeen ja ne nostavat sokeriarvot automaattisesti koholle. Sain uuden rasituksen ja tulokset olivat puhtaat, selkeästi alle raja-arvojen.

Tämän päivän hyvät uutiset olivat vielä huojentavampia. Kohdunkaulan tilanne oli jopa kohentunut edellisistä mittauksista! Kaulaa oli jäljellä tällähetkellä 2,2cm ja sisäsuun aukeamista ei ollut enää perjantain kaltaisesti havaittavissa.

Lepohoito on toiminut hyvin ja tänään sain jopa suihkuluvat. Pienistä koostuu arjen ilot. Nyt taas jaksaa paremmin mielin levätä, kun tietää että vauvalla kaikki hyvin ja lepo tuottaa tulosta. Jokainen päivä ja viikko vauvalle masuaikaa on kultaakin kalliimpaa. Voimia ja kärsivällisyyttä seuraavat viikot kuitenkin tulevat kysymään.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Vuodelepo

Huonot uutiset seuraavat toisiaan oikein ryöpyten.
Sokeritasituksesta sain lisädiagnoosiksi raskausdiabeteksen. Tämä nyt kuitenkin tällähetkellä tuntuu pienimmältä murheelta.

Tänään aamulla lähdimme varhain ajelemaan parinsadan kilometrin päähän kohti sikiöntutkimusyksikköä.
Lääkäri tutki kaikki vauvan rakenteet uudelleen tarkkaan ja kaikki vaikutti oikein hyvältä ja viikkojen mukaiselta. Suolistossa/vatsaontelossa olevaa epäilyttävää nestettä oli näkyvissä edelleen, mutta nesterakkulan sijainti ja koko ei huolestuttanut lääkäriä.

Pahemmat uutiset kuitenkin odottivat kohdunkaulan tilannetta ultratessa. Maanantain kohdunkaulan 2,1cm pituus oli lyhentynyt 1,2 senttiin. Näin vauhdikas eteneminen näin varhaisilla viikoilla, sekä kohdun rakenteen poikkeaman aiheuttama ennenaikaisuuden riski lähettivätkin minut suoraan pyörätuolikyydillä osastolle vuodelepoon.

Nyt selvitelläänkin ajatuksia melkoisen shokin keskellä. Pelko vauvan puolesta on hirmuinen. Toinen on niin pieni vielä <3
Myös sopeutuminen ja arjen järjestyminen mietityyttää, kun on niin kaukanakin kotoa.

Jaksamista koetellaan.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Yksi eteen, kaksi taakse

Edellisessä tekstissä saimme ottaa askeleen eteenpäin kohti huojentavamapaa loppuodotusta. Tänään polkumme vietti taas kaksin verroin takaisin huolen ja vastoinkäymisten suuntaan.
Menin aamulla äitipolin kasvukontrolliultraan kevein mielin jo rutiiniksi käyneeseen tarkastukseen ja sainkin taas uutispommin. Tai oikeastaan kaksi.

Vauvan vatsaontelon nestekertymä havaittiin jälleen. Nyt asia halutaan vielä kuitenkin tutkia tarkemmin asiantuntijoiden toimesta sikiöntutkimusyksikössä. Nyt odottelemme siis aikaa lähimpään yliopistolliseen sairaalaan, kaiketi kuluvalle tai seuraavalle viikolle. Vauvan kasvu ja vointi nyt muutoin onneksi oli mallillaan.

Toinen huoli jonka saimme käynniltä mukaamme, liittyy synnytyksen ennenaikaisuuden riskiin. Tämähän oli siis jo kohdun rakennepoikkeaman vuoksi alusta saakka tiedossa, mutta nyt kun saimme merkkejä sen todellisesta uhasta, huoli on melkoinen. Kohdunkaula on siis lähtenyt kypsymään ja lyhenemään. Sain tänään ensimmäisen annoksen kortisonia ja huomenna toisen, tällä pyritään vauhdittamaan vauvan mm.keuhkojen kehitystä mikäli synnytys käynnistyy kovin aikaisin. Viikkoja on tällä hetkellä kasassa tasan 27+0 ja todella toivon pienelle vielä runsaasti lisäaikaa kasvaa ja kehittyä masun puolella. Toivotaan että lepo nyt loppu odotusajan sairaslomalla vietellen keskeyttää etenemisen ja nämä jäävät turhiksi varokeinoiksi ja saan tuskastella loppuraskauden piinallisiin viimeisiin pitkiin päiviin saakka.

Ihan kuin saisin rangaistuksen siitä, kun hetken uskalsin jo olla luottavainen.