keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Ultrakuulumisia

Pidemmällä kuin koskaan aiemmin.

Niskaturvotus ultrassa sikiöllä kaikki silmämääräsisesti kaikki hyvin, niska turvotusta oli 1,5mm. yhdistelmä seulojen tulokset saamme myöhemmin.
Siellä se pieni köllötteli, heilutteli jalkojaan ja laittoi peukaloa suuhun. Suuri helpotuksen ja onnen tunne.

Seuraava lääkäri käynti on raskausviikolla 18. Äitipolilla seurataan tarkemmin tämän kohdun rakennepoikkeaman vuoksi.

Toivottavasti saan olla suhteellisen levollisin mielin seuraavan kuukauden. Tuntuu että pelkoa ja epävarmuutta on kokenut jo riittämiin.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Elossa

Tietynlainen rajapyykki on nyt ylitetty. Viimeksi sikiön kehitys oli päättynyt 9+1 ja tänään 10+0 ultrassa näkyi viikkoja vastaava pikkuinen, ja sydän pampatti vahvasti. Näin lähellä päämäärää emme ole vielä koskaan olleet.

Aivan valtava helpotuksen tunne, kun kaikki olikin tälläkertaa hyvin. Vaikka totisesti tiedän että edelleen moni asia voi vielä mennä myös huonosti, koitan nyt nauttia tästä onnen tunteesta.

Koska siellä hän on, elossa. <3

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi vaihtuu

Viime vuonna uudenvuoden aattoa vietin kotona jännittäen sinä iltana pistettäviä ensimmäisiä puregon piikkejä. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Vuoden sisälle on mahtunut taas niin monenmoista. Kaksi ivf hoitoa, kolme alkionsiirtoa, kaksi plussaa, yksi keskenmeno.

Viime vuosina sitä on joka kerta vain toivonut että seuraava vuosi olisi edellistä onnellisempi. Keskiyön lyödessä ja rakettejen paukkeessa lähettänyt ilmoille toiveen vauvatoiveen toteutumisesta. Jo neljäs vuodenvaihde ja tällä kertaa toivomuksena että juuri tämä sisälläni kasvava pikkuinen olisi se joka toiveen toteuttaa.

Epävarmoin tuntein ja pelonsekaisin odotuksin katsomme päivän kerrallaan. Alkuraskauden ultrassa pieni sydän jaksoi läpättää, mutta huolet ei mielestä huojentunut edes sen nähdessämme. Odotan kovasti seuraavaa ultraa joka onneks on jo kahden viikon kuluttua.

Hope smiles from the threshold of the year to come, whispering, "it will be happier"

torstai 14. joulukuuta 2017

Tukilääkekombo

Tässä siirrossa ei ainakaan jää tukilääkkeistä uupumaan onnistuminen.

Terolut tuen aloitin jo ennen siirtoa 10mg 1+2/pv annoksella.
Pregnyliä pistettiin annoksella 2500iu ensimmäisen kerran siirron yhteydessä ja sitten samalla annoksella vielä kaksi annosta n.3 päivän välein.
Plussan jälkeen terolutia jatkan nyt annoksella 1+1/pv ultraan asti ja mikäli siellä kaikki hyvin jatkan 1tbl/pv vielä 4 päivää, kunnes vaihdan lugesteroniin jota käytän kaksi viikkoa yhden kapselin päivä annoksella. Tukilääkitys siis jatkuisi sinne 10+ viikolle saakka.

Huh. Aika moinen sekoitus, toivotaan että toimii. Fiilis on ollut aika hyvä, hieman jotain oiretta joko raskaudesta tai teroluteista, kuten väsymystä ja hentoa pahoinvointia sekä rintojen arkuutta. Ajatusta raskaana olemisesta olen ehkä alitajuisesti hieman kieltänyt ja koittanut poissulkea mielestä, ajatella muita asioita. (Enimmäkseen huonolla menestyksellä) Kielinee pelosta ja epävarmuudesta. Aika tuntuu menevän kamalan hitaasti ultraa odotellessa ja läheisimmillekkään ei ennen sitä haluaisi mitään kertoa.

Jo ajatus siitä mahdollisuudesta että tämä taas menisi kesken suorastaan vtuttaa. En jaksaisi sitä enää.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Joulun toivelahja

Saimmekohan todella toivotuimman joululahjan pitääksemme?

Virallinen testipäivä johon pregnylin varoaika huomioitu on vasta neljän päivän päässä. Silti olen taas ottanut varaslähtöä ja seurannut raskaustestin viivan kehittymistä jo neljä päivää viimeisesen pregnyl pistoksen jälkeen.

Ensin tuli haamu, joka seuraavaan päivään haaleni. Sitten taas vahvistui ja nyt tänään jo ihan selkeä ja vahva plussa. Vaikka pregnyl näkyisi vielä näin kuusi päivää viimeisimmän 2500iu jälkeenkin, viivan vahvistuminen kertoo minulle jo tarpeeksi.

Tuntuu uskomattomalta, että tästä heikosta kierroksesta, huonohkoista alkioista molemmat siirrot ovat tarranneet kiinni. Tämän soisi olevan edellistä sinnikkäämpi ja pysyvänkin mukana.

Ilmassa taitaa olla Joulun taikaa. 🌠

perjantai 24. marraskuuta 2017

Pakastealkionsiirto

Pikkuinen alkio kyydissä.
Pidä tiukasti kiinni.

Siirto tehtiin luonnolliseen kiertoon. Ovulaatiotesti näytti plussaa myöhään perjantaina. Kaksipäiväiset alkiot otettiin sulamaan maanantaina ja siirto tehtiin torstaina. Toinen alkioista ei selviytynyt jatkoviljelystä takaisin pakkaseen.
Nyt on siis taas pakkanen tyhjä ja kaikki toivo tässä kyytiläisessä.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Ima unicorn

Pian puoli vuotta keskenmenosta.
Hoitotauko on mennyt keskenmenon syitä tutkiessa ja odotellessa. Asioiden sulatteluun on ollut aikaa ja se on tehnyt mielelle hyvää.

Toivoimme että keskenmenojen syitä selviteltäisiin, vaikka menetyksiä ei ole takana kuin kaksi. Tässä vaiheessa, kun niin selkeästi yrityskertojen rajallisuus häilyy silmissä, tuntui turhauttavalta ajatella että jos on jotain tehtävissä estääkseen keskenmenoja, se tutkitaan vasta kun yrityskerrat on jo käytetty loppuun. Onneksi hoitava lääkärimme ymmärsi nämä tunteet, kun muut lääkärit ja hoitajat olisivat pitäneet kolmen keskenmenon rajasta kiinni. Verikokeissa ei selvinnyt mitään syytä, toisaalta onneksi?
Samalla haluttiin tarkistaa meidän lääkärin epäilystä minun kohdun epämuodostuneesta, yksisarvisesta rakenteesta. Tutkimus tehtiin sonohysterografialla eli kohdun nestetäyttö ultralla. Lääkärin epäilys vahvistui.
Uterus unicornis tyyppinen rakenne ei täysin selitä lapsettomuutta, mutta tutkimuksissa on havaittu rakennepoikkeaman johtavan useammin lapsettomuushoitoihin kuin verrokkiryhmässä. Myös alttius keskenmenoille on suurempi. Kuitenkin normaalisti jatkuva raskaus pitäisi olla mahdollinen. Monikkoraskaus taas olisi ongelmallisempi kohdun pienemmän koon vuoksi. Myös syntymän ennenaikaisuus on riskinä.

Nyt on kuitenkin aika palata hoitojen pariin. Olemme suunnitelleet pakastealkion siirron tähän kiertoon. Toivottavasti alkiot kestävät sulatuksen.