sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Surun käsittely

Keskenmenon kokemus on ollut tällä toisella kertaa aivan erilainen.
Ensimäisellä kerralla olimme yrittäneet vasta lyhyen aikaa, keskenmeno tuli heti raskauden alussa.
Tällä toisella kerralla lapsettomuutta takana kolme vuotta, raskaudesta kerkesimme iloita pidemmälle. Suurin pelko ja pettymys liittyy edelleen siihen miten ivf hoitokerrat, yritys mahdollisuudet hupenevat. Jos vain raskautuisin luomuna helpommin, voisi useammankin menetyksen jälkeen lohduttautua että vielä on aikaa onnistua.

Mutta kuitenkin tämä toinen keskenmeno on ollut helpompi käsitellä. Kun tiesi näin voivan tapahtua, ei mennyt täysin shokkiin. Järkytys ei päässyt suistamaan mielen tasapainoa täysin raiteiltaan. Ehkä pettymyksiä on lapsettomuushoitojen aikana oppinut käsittelemään paremmin. Ehkä mieli ja ajatusmaailma on kehittynyt ja  sietokyky kasvanut. Suru ei ole lamaannuttanut, vaan elämästä on ollut helpompaa nähdä myös ne hyvät ja onnelliset asiat. Viimeksi olin työpäivistä selvittyäni täysin uupunut, aloitekyvytön, lamaantunut. Varmaan myös masentunut.
Nyt olen voinut hyvin. Tietenkin olen välillä surullinen ja kaipaan kovasti.

Huomenna on keskenmenon jälkitarkastusaika. Siellä tarkistetaan raskaustestin olevan negatiivinen, sekä keskustellaan seksuaaliterapeutti kätilön kanssa. Pian pääsemme suunnittelemaan pakastealkion siirtoa.
Uutta tuulta purjeisiin.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Pelko, väsymys, suru

Pelko siitä että hoitokierrokset loppuvat kesken.
Pelko siitä että saamme raskauden alulle mutta se viedään taas pois.
Pelko siitä ettei minusta koskaan tule äitiä, miehestä isää tai vanhemmistani isovanhempia.

Väsynyt yrittämään.
Väsynyt aloittamaan kaiken alusta.
Väsynyt pelkäämään. Suremaan.

Suren menetystä. Sit pientä nykeröä, nenää ja käsiä mitä jo ehdimme näkemään. Suru hyökyy aaltona päälle ja tukahduttaa, kunnes vetäytyy hetkeksi taaemmas. Sitten se taas vyöryy päälle.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Tyhjennys

Keskeytynyt keskenmeno todettiin lääkärineuvola käynnillä ultratessa. Viikkoja piti olla kasassa 11+1 mutta pieni eloton vauvanalkumme oli kooltaan rv9+1 vastaava.

Uutinen ei tullut niin shokeeravana kuin ensimäinen keskenmeno, koska oli ennakkoon osannut pelätä. Ei silti halunnut uskoa että sama epäonni osuisi taas omalle kohdalle, joten uutinen oli järkyttävä. Varsinkin kun olimme jo saaneet nähdä sykkeet aiemmin ja mieleen oli kerennyt muodostaa kuvia tulevaisuudesta pienenä perheenä.

Neuvolasta lähdin suoraan hakemaan keskussairaalalta mifegynen ja lääkkeellinen tyhjennys aloitettiin seuraavana päivänä osastolla. Tyhjennys alkoi lupaavasti vuodolla pian ensimmäisten lääkkeiden jälkeen, mutta hyytyi myöhemmin eikä uudet lääkeannokset antaneet vastetta. Illalla näytti uhkaavasti siltä että joudun jäämään osastolle yöksi, mutta lopulta päätettiin jättää illan viimeinen mahdollinen lääkeannos antamatta, jotta pääsisin käymään kotonani. Tyhjennystä jatkettiin seuraavana aamuna. Toisenakin päivänä oli käynnistymis vaikeuksia, kunnes neljän tunnin kuluttua alkoi reilumpi vuoto. Myöhemmin tilanteen etenemistä tarkistettiin ultralla ja sikiö ja raskauspussi oli poistunut, muuta raskausmateriaalia oli vielä reiluhkosti jäljellä, mutta pääsin kuitenkin kotiin vuodon jatkuessa runsaana.

Parin päivän päästä lääkkeellisestä tyhjennyksestä alkoi rintojen arkuus ja outo kipu. Seuraavana aamuna kipu oli taas voimistunut ja herätessä huomasin yöpaidan kastuneen. Rintani olivat alkaneet vuotaa maitoa. Tunne oli häkellyttävä, täysin odottamaton ja sydäntä riipivä. Maito jonka olisi pitänyt ruokkia pientä lastamme. Maidonnousu näillä viikoilla, varsinkaan kun ei ole aiempia lapsia, on harvinaista. Hain osastolta lääkkeen joka rauhoittaa maidon tuloa ja toivon että se auttaisi.

Olisipa tämä jo pian ohi.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Keskeytynyt keskenmeno

Niin nopeasti voi tunnelma vaihtua toiseen.

Pienen ihmeemme sydän ja kehitys oli hiipunut kaksi viikkoa sitten.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Sydän

Maanantaina saimme nähdä sen ihmeen, pienen pienen sydämen sykkeen.

Olen ollut koko alkuraskauden hyvin rauhallisin mielin. Pelkoja ja paniikkeja ei odotusten vastaisesti olekaan päässyt syntymään. Väsymys on välillä valtaisaa ja pahoinvointi aaltoilee.

Ultrassa näkyi myös munasarjojen tila punktion jäljiltä ja ne olivatkin vielä hurjassa kunnossa. Munarakkulat oli edelleen mustelmaiset, turvonneet ja nestetäyteiset. Osasta oli muodostunut suurehkoja kystia. Vatsaontelossa ei kuitenkaan onneksi ollut nestettä. Nyt täytyy ottaa vielä rauhallisesti liikunnan suhteen ja muistaa juoda runsaasti vettä.

Nyt vain toivomme parasta, että tämä pieni on se jonka saamme syliin asti! <3

tiistai 9. toukokuuta 2017

Mitä teimme toisin

Sain kommentteihin toiveen, että kirjoittaisin vielä yhteenvedon siitä mitä teimme tässä toisessa ivf hoidossa erilailla kuin ensimmäisessä.
Hyvä idea, toivottavasti tästä on iloa ja apua.

1. Ivf hoito:
- lyhyt kaava
- Lääkkeet:
Stimuloivana lääkkeenä puregon 125-150IU.
Jarruna orgalutran. Irrotuspiikkinä 36h ennen punktiota gonapeptyl. Punktiossa pregnyl tukemaan limakalvoa ja alkion ollessa 6pv vielä gonapeptyl triggaus. Tukilääkkeenä oli lugesteron 3x200mg 14vrk. (Tästä tuli mieletön päänsärky joka kesti 3vk)
- munasoluja saimme 15 joista 10 hedelmöittyi. 3 päiväisenä mikään ei erottunut edukseen, joten tehtiin jatkoviljely.
- 1 blastocysti siirrettiin tuoreeltaan ja loput olivatkin huono laatuisia ja ei selvinneet pakkaseen.

2.ivf hoito:
- 2kk etukäteen lääkäri määräsi aloittamaan inofolic ravintolisän käytön toiveena alkioiden parempi laatu.
- lyhyt kaava
- Lääkkeet:
Stimuloivana pistoksena oli menopur 150IU.
Jarruna orgalutran. Irrotukseen 36h ennen punktiota pregnyl. Tukilääkkeenä terolut 10mg/vrk 14pv sekä 3xpregnyl 2500IU pistosta 3-4 päivän välein. Ensimmäinen alkionsiirrossa. (Tästä tukihoidosta ei onneksi tullut päänsärkyä)
- munasoluja saimme 8 joista 5 hedelmöittyi.
- Yksi 2päiväinen top-alkio siirrettiin ja kaksi saatiin pakkaseen.

Itse uskon että tuosta inofolicin eli myo-inositolin ja runsaan foolihapon käytöstä oli apua. Toki myös eri lääke tai vaikka sattuma voi vaikuttaa munasolujen laatuun. Ja sain myös huomata, että aina se blastocystiksi viljely ei välttämättä olekaan se paras ratkaisu, myös kaksi päiväisen alkion siirrolla voi onnistua.

torstai 4. toukokuuta 2017

Raskaana

Onnellinen. Epäuskoinen. Hämmentynyt. 
Mutta kuitenkin luottavainen ja rauhallinen.


Aloitin testaamisen jo pp 11, vaikka viimeisestä tukilääke pregnyl pistoksesta oli vain neljä päivää. No testiin tulikin selkeä viiva, mutta ajattelin että tottakai, kun pregnyl vielä näkyy testissä.
Seuraavan testin tein kahden päivän päästä ja viiva oli tummunut, tässä vaiheessa toivo alkoi nousemaan hurjasti ja alkoi tulla tunne onnistumisesta.
Pp 16 testi oli jo niin selkeästi tummunut vaikka pregnylin pistosta oli vielä viisipäivää enemmän aikaa, että aloin olla jo varma raskaudesta.
Pp 18 tein viimeisen testin, virallisena testipäivänä, vappupäivänä ja sain kuin sainkin oikeat leffaviivat!

Ensimmäisen oireena, jo ennen ensimmäistäkään plussaa alkoi voimakas paha olo, uskon että pregnyl elimistössä voimisti tätä. Aluksi luulin että olen tullut kipeäksi, mutta huono-olo on jatkunut aaltoilevana siitä saakka.

Toinen selkeä raskausoire on repäisykivut. Niitä on paljon, ja ne oikeasti sattuu.

Väsynyt olen ollut myös, mutta olen usein muutenkin, joten vaikea arvioida liittyykö tämä raskauteen.

Alkuraskauden ultra on varattu toukokuun viimeiselle maanantaille. Toivon että pääsemme sinne asti ja saamme nähdä ensimmäistä kertaa pienen ihmeen masussani.
Olo on yllättävän luottavainen, pelkäämääni paniikkia ja keskenmenon pelkoa ei ole vielä tullut. Nautin onnestani nyt kun sen lopulta saavutin ja suren vasta jos sille annetaan aihetta.