Viides päivä vuodelepoa. Ihminen on kyllä yllättävän sopeutuvainen. Ensimmäiset päivät sisälsivät paljon itkua, pelkoa, harmitusta. Ajatus tulevasta ajasta sairaalassa ja kaikki se mistä jäisi paitsi tuntui yllättävän musertavalta. Jo kolmantena päivänä alkoi asiat jäsentyä mielessä, eikä jokainen kotiin ja arkeen liittyvä muistutus itkettänytkään.
Neljäs päivä oli ensimmäinen kokonaan yksin vietetty. Mies kun pääsee vierailemaan työn ja pitkän välimatkan takia vain viikonloppuisin. Tänään mieli on ollut jo paljon parempi ja siihen vaikuttanee eniten hyvät uutiset.
Eilen sain ensimmäisen ilon aiheen, kun raskausdiabetes diagnosini kumottiin. Kätilöt täällä osastolla olivat esitietojani lukiessaan huomanneet, että sokerirasitukseni tulos oli mitätön. Rasitus tehtiin vain päivä kortisonien pistämisen jälkeen ja ne nostavat sokeriarvot automaattisesti koholle. Sain uuden rasituksen ja tulokset olivat puhtaat, selkeästi alle raja-arvojen.
Tämän päivän hyvät uutiset olivat vielä huojentavampia. Kohdunkaulan tilanne oli jopa kohentunut edellisistä mittauksista! Kaulaa oli jäljellä tällähetkellä 2,2cm ja sisäsuun aukeamista ei ollut enää perjantain kaltaisesti havaittavissa.
Lepohoito on toiminut hyvin ja tänään sain jopa suihkuluvat. Pienistä koostuu arjen ilot. Nyt taas jaksaa paremmin mielin levätä, kun tietää että vauvalla kaikki hyvin ja lepo tuottaa tulosta. Jokainen päivä ja viikko vauvalle masuaikaa on kultaakin kalliimpaa. Voimia ja kärsivällisyyttä seuraavat viikot kuitenkin tulevat kysymään.
Tsemppiä! Mä olin myös ennen synnytystä useita viikkoja osastolla. Olihan se ankeeta ja rankkaa, mutta oli siinä hyviäkin puolia. Mulla kerkesi olemaan kaksi huonekaveria ja molemmista sain uuden ystävän! Lisäksi siellä osastolla meistä kaikista "pitkäaikaismammoista" hitsautui sellainen tiimi, että ollaan nähty synnytysten jälkeenkin vauvojen kanssa. Tsemppiä!
VastaaPoistaMukava kuulla muös positiivisia puolia. Minulla ei vielä ole ollut pidempi aikaista huonekaveria. Ensin olin yksin mikä oli alun sopeutumisen ajan hyvä juttu, ja sitten tässä käväisi yksi äiti pari yötä, hänen kanssaan ei ehditty tutustumaan. Muita osastolla olijoitahan en tällä hetkellä luonnollisesti täältä sängyn pohjalta nää, olisipa hauska jos esimerkiksi osastolla olisi muitakin vuodelepolaisia ja heidän kesken olisi järjestetty esimerkiksi whatsapp ryhmä. :)
PoistaHei, löysin blogisi jonkin aikaa sitten ja pakko oli tulla toivottamaan kovasti tsemppiä! Pitkä ja kivinen tie näyttää olevan sinullakin jo takana, voin hyvin kuvitella millainen huoli pikkuisesta on. Meillä on tällä hetkellä lapsettomuushoidoista saldona keskeytynyt keskenmeno ja tuulimunaraskaus, enkä tällä hetkellä pysty kuvittelemaankaan että se toivottavasti joskus tulevaisuudessa mahdollinen kolmas raskaus voisi onnistua. Mutta ihmeitä tapahtuu, ja kiva kun tilanteesi on nyt vähän parempi! Voimia!
VastaaPoistaKiitos viestistäsi Nessa. :)
PoistaJa toivon hirmuisesti voimia lapsettomuushoitojen tielle ja kaikkien niiden vastoinkäymisten ja pettymysten kohtaamiseen.
Koitinkin eilen itseäni muistuttaa, että jos vaikka viime syksynä minulta olisi kysytty uhraisinko kaiken vapauteni ja makaisin vaikka pääalaspäin monta kuukautta jos vain saisin olla raskaana, niin olisin eittämättä ja mieluusti ollut siihen valmis!
Toivotaan teillekkin tätä ihmettä, että pientä saa sydänalla kantaa <3
Kiitos kauniista sanoista <3 Varmasti nyt tuntuu todella turhauttavalta vain maata ja olla, ja aikakin varmaan matelee. Toivotan kovasti tsemppiä tuleviin päiviin ja viikkoihin!
PoistaHienoa kuulla tällaisia uutisia! Ja upeaa, että osaat tarttua noihin pieniin iloihin. :)
VastaaPoista<3
Poista