keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Kohti ivf hoitoja

Kesätauko, syystauko, talvikin siinä melkein meni. Viimeinen inseminaatio tehtiin lokakuussa ja tulos oli negatiivinen.

Tällä viikolla kävimme ivf ensikäynnillä.
Käynti olikin yllättävän pitkä kun lyhyiden tutkimusten lisäksi perusteellisesti käytiin läpi tulevat hoidot ja opetettiin pistämään.
Yllätyin miten hankalalta itsensä pistäminen tuntui ja jännityksellä odotan miten ensimmäiset oikeat lääkkeen laitoit sujuu.

Ultralla tutkiessa lääkäri ei saanut kohdun vasemmalle kallellaan olevan asennon vuoksi näkymään kohtua kokonaisuudessaan ja jäi mahdollisuus, että kohdussa olisi rakennepoikkeama. Kohtu voi mahdollisesti olla yksisarvinen. Tästä ei kuulema kuitenkaan kannata huolestua, se vaan täytyy pitää mielessä. Tarkempi kohduntutkimus onnistuisi 3D ultralla ja tänään yritinkin soittaa naistenrautienpolille ja kysyä olisiko mahdollista tähän päästä. Jätin soittopyynnön, toivottavasti pian soittelevat. Hieman ihmetyttää kun olen ollut ultrattavana ja tutkittavana viimeisen vuoden aikana lukemattomia kertoja kolmen eri lääkärin toimesta, miten tällainen on voinut jäädä huomaamatta?

Vuoden vaihteessa aloitamme joka tapauksessa ensimäisen ivf hoitomme.
Lääkkeinä minulla on Puregon, orgalutran, pregnyl tai gonapeptyl ja lugesteron.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kesätauko

Ja niin käy tiemme ivf jonoon.

Edessä kesätauko hoidoista ja syksyllä vielä yksi inseminaatio rankempiin hoitoihin pääsyä odotellessa.

Pettymys.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Kolmas inssi ja jatkosuunnitelmia

Tänään tehtiin kolmas inseminaatio.
Kaikki edellytykset olivat taas mallikkaasti ja nyt on aika taas vain odottaa miten käy.

Koska tämä on viimeinen iui ennen lähetettä ivf jonoon, kävimme lääkärin kanssa läpi jatkosuunnitelmia. Mikäli tästä ei siis raskaus ala, lääkäri tekee lähetteen/maksusitoumuksen Oulun väestöliitolle. Jatkossa hoitoihin tulisi näin ollen matkaa lähes pari sataa kilometriä. Yksi syy lisää miksi toivon niin kovasti onnistumista ennen ivf hoitoja. Toivoimme myös mainintaa lähetteeseen, että haluaisimme hoitojen alkavan vasta tammikuussa, koska taloudellisesti kelan lääkekorvausten takia se on järkevää. Hoitojonot ovat muutenkin 5kk luokkaa.

Yksi inseminaatio vielä voidaan tehdä jonotuksen aikana.
Hoitoyksikössämme alkaa juhannukselta kesätauko, joten viimeinen inssi menee syksylle.

Kysyin lääkärin mielipidettä myös ovulaation induktiosta letrozoleilla ilman seurantaultraa kesätauon aikana. Hänen mielestään kannattaisi välttää lääkkeitä mahdollisimman pitkään ja ei näkisi minun tapauksessani tarvetta ovulaation tukemiseen.
Itse ajattelen, että se pienikin lisäapu ja varmistus ovulaation tapahtumiselle on tervetullutta. Vähentäisikö tieto ovulaation ajankohdasta stressiä vai olisiko rennompaa kun kierronpäiviä ei tarvitsisi seurata? Onnistuisiko seuraamattomuus kuitenkaan? Olen vähän kahden vaiheilla.
No vieläpä tässä on siihen matkaa, jännitetään nyt ensin tämä kierto loppuun.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Toiveiden voima

Koskaan aiemmin en ole ajatellut millainen voima tahdolla ja toiveilla on, ennen tätä yritystaipaletta. Kun järki sanoo toista ja esittää vedenpitävää näyttöä, toiveet vie ajatukset omille urilleen.

Toisesta inseminaatiosta on nyt kaksi viikkoa. Tutusti kuukautisia enteilevä tiputteluvuoto on alkanut ja dpo 11 selkeä negatiivinen testi tehty.
Silti toiveet yrittävät nousta, vaikka järjellä ajateltuna tiedän tämänkin yrityksen jäävän tyhjäksi. "Mutta jos kuitenkin tuhruvuoto loppuisi", "entä jos testasin vain liian aikaisin ja tulos vielä muuttuisi", "nämä vatsa nipistykset ovat aivan uudenlaisia, jospa sittenkin..."

Piinaviikkojen viimeiset päivät ovat pahimmat. Tiedostat asian laidan, mutta yrität viimeiseen asti kieltää sen itseltäsi.

Vielä kun toivomalla saisi unelmat toteutumaan. But I'm not Cinderella...

torstai 21. huhtikuuta 2016

Toinen inseminaatio kierros

Ensimmäinen inssi ei tuottanut plussaa meille.

Toiveet nousivat, kuten ounastelin, tavallista korkeammalle ja pitkästä aikaa oli tunne että plussa voisi olla tulossa.
Harmitus menkkojen alkamisesta  ei kuitenkaan ollut niin musertava kuin odotin. Heti pääsi kuitenkin varaamaan uutta folliultraa ja asettamaan focuksen uuteen hoitokiertoon.

Positiivista tässä kierrossa oli se, että tuhruvuoto alkoi vasta päivää ennen kuukautisia. Lääkäri lupaisikin että vaikka lugesteronit jättää pois, ovulaation induktioon käytetyt lääkkeet todennäköisesti riittää pitämään tiputtelun kurissa. Letrotzolit taitavat sopia minulle hyvin.

Heti Vapun jälkeen folliultraan ja sormet ristiin ettei ovulaatio ja inssi ajankohta sattuisi helatorstaille.


torstai 7. huhtikuuta 2016

Inseminaatio

Eilen toisessa kontrolliultrassa kaikki näytti hyvältä, pienemmät follikkelit olivat jääneet jälkeen ja jäljellä oli yksi suurempi 17mm johtofolli. Estrogeenivaikutus oli hyvä, kohdun limakalvo oli kasvanut edellisen ultran vähän ohuehkosta neljästä millistä 7-8 milliin. Vihreää valoa hoidolle siis!

Tänä aamuna yhdeksäksi veimme miehen siemenet labraan. Vähän jännitti millainen näyte on ja miten kestää pesua.
Minä menin sitten yksikseni reilun tunnin päästä odottelemaan naistentautien polin aulaan.
Odotellessa alkoi yhtäkkiä jännittää hurjan paljon!

Toimenpidehuoneessa kävi kuhina, lääkärin lisäksi paikalla oli kaksi kätilöä, joista toinen perehtymässä infertiliteetti hoitoihin ja opiskelija. Lääkäri kehui siemenneste näytettä loistavaksi ja sanoi että pesun jälkeen muuttui vielä paremmaksi. Hyvin liikkuvia siittiöitä oli paljon. Ensimäisenä tehtiin tilanteen tarkastus ultralla. Limakalvo oli lääkärin sanoin mahtava ja ajoitus näytti täydelliseltä. Katetrin asetus hieman sattui hetkellisesti, mutta ruiskutus toimenpide oli niin lyhyt, että oikeastaan kaikki oli jo ohi ennen kuin huomasikaan. Munasolun irtoaminen vielä varmistettiin pregnyl irrotuspiikillä reisilihakseen ja vartin köllöttelyt päälle. Vielä täytyy kuulema pitää mies viikonlopun ajan kotona jos sattuu että munasolu irtoaakin odotettua myöhemmin. Kätilö vitsailikin että nyt on seksiä ylilääkärin määräyksellä!

Kaikki mahdolliset osaset oli kyllä nyt täydellisesti, joten voi hyvillä mielin jäädä odottamaan tulosta. Varmasti odotukset ja toiveet kasvaa aiempaa korkeammalle, mutta täytyy kuitenkin pitää mielessä matalat onnistumisprosentit ja olla realistinen.

Helpotuksen huokaus, nyt tämä ei ole enää meidän käsissä ja voidaan vain odotella miten käy.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Folliultra

Nyt eletään ensimäistä inseminaatio kiertoa. Ainakin toivottavasti.
Kp 3-7 söin letrozoleja stimuloimaan munarakkuloiden kasvua ja tänään olikin ensimäinen kontrolliultra jossa follikkelejen vastetta lääkehoitoon päästiin kurkkaamaan.

Lääke oli toiminut hyvin, ehkä liiankin hyvin? Vasemmassa munasarjassa näkyi kaksi suurempaa follia 14mm ja 13mm. Oikealla oli kolme 10mm rakkulaa. Sitten ne pienemmät joita ei mitattu.
Nyt siis menen ylihuomenna uuteen kontrolliin, jossa varmistetaan että nämä oikeanpuolen kymmenmilliset eivät ole enää kasvaneet. Mikäli keskiviikkona näyttää hyvältä ja lääkäri voi näyttää vihreää valoa, inseminaatio tehdään torstaina.

Jo tällä viikolla voimme päästä ensimmäiseen keinohedelmöitykseen! Toisaalta jännittää kovasti myös se että inseminaatiota ei voi tehdä.
Tuntuu hurjalta, että tässä me nyt ollaan.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Blogin vuosipäivä

Keskiviikkona tulee tasan vuosi siitä kun aloitin kirjoittamaan raskauden yritystaipaleemme vaiheita ylös tähän blogiin.
Vuosi sitten kuvittelin että tämä olisi kasvanut vauvan yrityksestä kertovasta blogista odotusblogiksi, ei lapsettomuusblogiksi.

Lueskelen alkupään tekstejä haikeana, niissä on vielä joka kuukautista toivoa, intoa ja jännitystä. Toisaalta joka kierto suurien toiveiden jälkeen korkealta alas putoaminen oli todella rankkaa henkisesti. Nyt kun toivo luomuplussasta on täysin hiipunut, ei kuukautiset ja negatiiviset testit tunnu enää miltään. Olen hyväksynyt että tarvitsemme lapsettomuushoitoja. Mutta kumpi lopulta on pitkällä tähtäimellä raastavampaa ja vaikuttaa enemmän muuhun elämään? Kahden viikon sykleissä eläminen; innokas jännitys ja suuri pettymys vai jatkuva alakuloisuus ja toivottomuus?

Nyt kuitenkin jo ensikierrosta alkavat inseminaatiot antavat uutta jaksamista yritykseen. Vieläkään usko onnistumiseen näillä hoidoilla ei ole korkealla, mutta mikäli keinohedelmöityksellä ei toivottua tulosta saada, on ivf askeleen lähempänä ja siihen hoitomuotoon minulla on vahva luotto! Tällähetkellä olo on ihmeen varma siitä, että me saadaan lapsi, tavalla tai toisella!

Toivon että vuoden kuluttua blogin syntymäpäivänä jo elettäisiin odotusaikaa tai jopa kiireistä vauva-arkea. Todella toivon niin.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Hoitojen suunnittelua

Reilu kuukausi viimeisimmästä kirjoituksesta. Tähän väliin on mahtunut yrityshistorian ensimmäinen taukokierto, joka on nyt lopuillaan. Taukoilu sujui hyvin ja meni nopeasti kun oli mitä odottaa; hoitojen suunnittelukäynti keskussairaalalla.

Tänään siis kävimme lapsettomuuspolilla lääkärikäynnillä. Minulle tehtiin perus gynekologinen tutkimus ultralla. Kaikki näytti normaalilta kuten aiemminkin. Munasarjat näytti hyvin aktiiviselta, vaikka toinen oli rakenteellisesti vähän hassussa paikkaa kohdun takana ja kiinnittyneenä kohtuun. Lääkärin mielestä se ei kuitenkaan ole lapsitoiveen suhteen merkittävää.
Kävimme läpi hoitovaihtoehtoja ja suunnittelimme jatkotoimet.

Lugesteronit saan lopettaa.
Seuraavaan kiertoon ei lähdetä vielä hoitoja toteuttamaan, mutta sitä seuraavassa kierrossa aloitetaan munasolujen kasvatus letrozoleilla ja kp 10 paikkeilla tarkistetaan ultralla miten lääke on toiminut. Jos kaikki näyttää hyvältä ja follikkeleja ei ole kasvanut liikaa (yli 2) tehdään arvioidun ovulaation edeltävänä päivänä inseminaatio ja munasolu irrotetaan pregnylillä.

Inseminaatiossa onnistumisprosentti on 10-15 luokkaa ja mikäli inssejä tehdään peräkkäisin kiertoihin, kertautuu onnistumismahdollisuudet mukavasti. Toivotaan että tämä hoitomuoto toisi meille sen niin kaivatun plussan ja pikkuisen vauvan masuun kasvamaan. Mieli on ainakin positiivinen ja innostunut. :)

lauantai 16. tammikuuta 2016

Koti-inseminaatio

Pitkän yrityksen aikana on monesti tilanteita, että juuri ovulaation aikaan ei jaksa, ehdi tai vaikka huvita harrastaa seksiä. Naisella toki on helppo sytyttäytyä vähän huvittamattakin, liukuvoiteita apuna käyttäen, mutta hankalampaa on kun miehellä on halut poissa. Yhdynnän ajoittaminen juuri ovulaation aikaan ja oikeastaan koko seksin muuttaminen vauvatehtailuksi asettaa myös kovia paineita, joten onko tuo ihmekään jos halut karkaavat.

Meilläkin tätä ongelmaa on ollut aika ajoin. Pahimmillaan vauvasiementen lähetys ei vain kertakaikkiaan yrityksestä huolimatta onnistu. Eilen päätimme että näistä tilanteista aiheutuva pettymys ja harmitus saa luvan loppua. Päätimme kokeilla koti-inseminaatiota.

Luin netistä vinkkejä ja kokemuksia. Perhesuunnittelun sivuilta löytyi tosi hyvin ohjetta koti-inssin suorittamiseen. Ei muuta kuin apteekkiin ostamaan neulatonta lääkeruiskua. Operaatio oli kyllä helppo, puolen tunnin pötköttelyt päälle ja niin tuli vaimo siemennetyksi.

Kaikki on sallittua sodassa, rakkaudessa ja raskauden yrityksessä!

tiistai 12. tammikuuta 2016

Uudet aseet ja asenne

Päätin aloittaa tämän vuoden uudella asenteella! Aion olla päättäväinen, päämärätietoinen ja rohkea.

Päätin lopettaa itsesäälissä rypemisen ja nauttia niistä asioista mitä minulla jo on. Toki se lapsen kaipuu on yhtä kova, yhtä surullista on epäonnistua joka kuukausi, mutta nyt päätän uskoa että tänä vuonna me saadaan raskaus alulle.

Aion mahdollisimman paljon tukea tulevien hoitojen onnistumista omilla elintavoilla. Pyrin pudottamaan painoa, juomaan vähemmän alkoholia ja rentoutumaan.

Rentoutumiseen avuksi olen aloittanut hemmotteluhoidot. Eilen kävin kalevalaisessa jäsenkorjauksessa, mikä oli ihana kokemus. Olin lukenut että lantion alueen jännitykset voivat hankaloittaa raskautumista, ja nimen omaan lantion alueella minulla olikin suurimmat jumitukset. Hoitaja kertoi että kireä lantio vaikuttaa myös sisäelimiin, muunmuassa kohdun asentoon ja verenkiertoon. Varasin uuden ajan keväälle ja uskon että tämä on tosi hyvä juttu!

Jäsenkorjaaja suositteli lapsettomuuden hoitoon tueksi myös akupunktiota. Antoi yhteystiedot tekijälle, jolle hän on ennenkin lähettänyt lapsettomuudesta kärsiviä pareja. Aion ehdottomasti kokeilla myös tämän hoidon. Miestä tuskin saan suostuteltua mukaan hänen sanoin näihin "höpöhöpö kansanparannuksiin".

Nämä uudet aseet ja ensikuun tuleva lääkärikäynti on saanut mielen kevyemmäksi ja optimistisemmaksi. Kyllä mekin vielä saadaan lapsi! :)