Vuosi vaihtuu

Viime vuonna uudenvuoden aattoa vietin kotona jännittäen sinä iltana pistettäviä ensimmäisiä puregon piikkejä. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Vuoden sisälle on mahtunut taas niin monenmoista. Kaksi ivf hoitoa, kolme alkionsiirtoa, kaksi plussaa, yksi keskenmeno.

Viime vuosina sitä on joka kerta vain toivonut että seuraava vuosi olisi edellistä onnellisempi. Keskiyön lyödessä ja rakettejen paukkeessa lähettänyt ilmoille toiveen vauvatoiveen toteutumisesta. Jo neljäs vuodenvaihde ja tällä kertaa toivomuksena että juuri tämä sisälläni kasvava pikkuinen olisi se joka toiveen toteuttaa.

Epävarmoin tuntein ja pelonsekaisin odotuksin katsomme päivän kerrallaan. Alkuraskauden ultrassa pieni sydän jaksoi läpättää, mutta huolet ei mielestä huojentunut edes sen nähdessämme. Odotan kovasti seuraavaa ultraa joka onneks on jo kahden viikon kuluttua.

Hope smiles from the threshold of the year to come, whispering, "it will be happier"

Tukilääkekombo

Tässä siirrossa ei ainakaan jää tukilääkkeistä uupumaan onnistuminen.

Terolut tuen aloitin jo ennen siirtoa 10mg 1+2/pv annoksella.
Pregnyliä pistettiin annoksella 2500iu ensimmäisen kerran siirron yhteydessä ja sitten samalla annoksella vielä kaksi annosta n.3 päivän välein.
Plussan jälkeen terolutia jatkan nyt annoksella 1+1/pv ultraan asti ja mikäli siellä kaikki hyvin jatkan 1tbl/pv vielä 4 päivää, kunnes vaihdan lugesteroniin jota käytän kaksi viikkoa yhden kapselin päivä annoksella. Tukilääkitys siis jatkuisi sinne 10+ viikolle saakka.

Huh. Aika moinen sekoitus, toivotaan että toimii. Fiilis on ollut aika hyvä, hieman jotain oiretta joko raskaudesta tai teroluteista, kuten väsymystä ja hentoa pahoinvointia sekä rintojen arkuutta. Ajatusta raskaana olemisesta olen ehkä alitajuisesti hieman kieltänyt ja koittanut poissulkea mielestä, ajatella muita asioita. (Enimmäkseen huonolla menestyksellä) Kielinee pelosta ja epävarmuudesta. Aika tuntuu menevän kamalan hitaasti ultraa odotellessa ja läheisimmillekkään ei ennen sitä haluaisi mitään kertoa.

Jo ajatus siitä mahdollisuudesta että tämä taas menisi kesken suorastaan vtuttaa. En jaksaisi sitä enää.

Joulun toivelahja

Saimmekohan todella toivotuimman joululahjan pitääksemme?

Virallinen testipäivä johon pregnylin varoaika huomioitu on vasta neljän päivän päässä. Silti olen taas ottanut varaslähtöä ja seurannut raskaustestin viivan kehittymistä jo neljä päivää viimeisesen pregnyl pistoksen jälkeen.

Ensin tuli haamu, joka seuraavaan päivään haaleni. Sitten taas vahvistui ja nyt tänään jo ihan selkeä ja vahva plussa. Vaikka pregnyl näkyisi vielä näin kuusi päivää viimeisimmän 2500iu jälkeenkin, viivan vahvistuminen kertoo minulle jo tarpeeksi.

Tuntuu uskomattomalta, että tästä heikosta kierroksesta, huonohkoista alkioista molemmat siirrot ovat tarranneet kiinni. Tämän soisi olevan edellistä sinnikkäämpi ja pysyvänkin mukana.

Ilmassa taitaa olla Joulun taikaa. 🌠