sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi vaihtuu

Viime vuonna uudenvuoden aattoa vietin kotona jännittäen sinä iltana pistettäviä ensimmäisiä puregon piikkejä. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Vuoden sisälle on mahtunut taas niin monenmoista. Kaksi ivf hoitoa, kolme alkionsiirtoa, kaksi plussaa, yksi keskenmeno.

Viime vuosina sitä on joka kerta vain toivonut että seuraava vuosi olisi edellistä onnellisempi. Keskiyön lyödessä ja rakettejen paukkeessa lähettänyt ilmoille toiveen vauvatoiveen toteutumisesta. Jo neljäs vuodenvaihde ja tällä kertaa toivomuksena että juuri tämä sisälläni kasvava pikkuinen olisi se joka toiveen toteuttaa.

Epävarmoin tuntein ja pelonsekaisin odotuksin katsomme päivän kerrallaan. Alkuraskauden ultrassa pieni sydän jaksoi läpättää, mutta huolet ei mielestä huojentunut edes sen nähdessämme. Odotan kovasti seuraavaa ultraa joka onneks on jo kahden viikon kuluttua.

Hope smiles from the threshold of the year to come, whispering, "it will be happier"

5 kommenttia:

  1. Voi että miten ihanaa! Vaikuttaa vahvalta kyytiläiseltä. Tiedän että on vaikeaa mutta koita silti nauttia ja olla stressaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tästä pian uskaltaisi jo nauttiakin. Stressi taasen ei taida olla ihan niin tahdosta ja päätöksestä riippuvaista. Päivä kerrallaan :)

      Poista
  2. Hurjasti onnea matkaan. <3 Meillä edetään kohti kahden viimeisen raskauskuukauden alkua ja juuri eilen mietin, mikä oli se hetki tässä raskaudessa, kun pahin stressi ja pelko helpottivat. Pitkään laitoin öisinkin valot päälle vessassa, jotta olisin nähnyt mahdollisen veren. Pitkään puhuin tulevan lapsen syntymästä aina jos-lauseen lisäämällä. Edelleenkin kyllä lisään tuon jos-lauseen puhuessani tulevaisuudesta vauvaperheenä, mutta se on nykyään enemmänkin tapa tai jonkinlainen taikauskoinen varokeino, kuin todellista pelkoa kaiken epäonnistumisesta.

    Täytyy myöntää lopuksi, että mulla nousi ihan karvat pystyyn ja tippa linssiin tätä postausta lukiessa. Toivon teille niin kovasti onnistumista. :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi <3 niinhän se taitaa mennä että pelot vaan muuttaa muotoaan. Eka pelätään km, sitten jännitetään vauvan terveyttä ja syntymää ja tuskin näillä taustoilla menettämisen pelosta pääsee vielä synnytyksenkään jälkeen, vaan sitten alkaa uudet huolenaiheet.

      Onnea loppuodotukseen ja tsemppiä lähestyvään synnytykseen. :)

      Poista
    2. Näinhän se taitaa mennä. Kiitos paljon! ^^

      Poista