keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Itkut

"Onni on päätöksestä kii, täytyy piristyy, nousta ja pukeutuu.
Eikä saa jäädä vellomaan kaikkeen haikeaan niin että masentuu.

Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän,
miten reipas tänään oon.

Hymy huulilla työni mä teen.
Ja sinä täysin sokee oot
sille kuinka mä suistunut oon - pimeyteen..."

Hui kuinka kylmät väreet Johanna Kurkelan ääni saa aikaan. Uusimmalta Ingrid levyltä nimikkokappale osuu kyllä sanoituksillaan suoraan sydämeen!

Tämän kierron alku on ollut taas täynnä kyyneliä.
Monetkohan itkut olen tämän 14kk aikana itkenyt yksin kotona, pimeässä lenkittäessä koiraa tai suihkun veden kohinan alla? Päivisin jaksaa olla niin reipas ja hymyilevä, mutta kotona kulissit romahtaa ja kaiho ottaa vallan.

"...Eikö niin, täytyy selviytyy, ei saa pysähtyy. Tää oli minun syy.
Kaikki muutkin kantaa taakkojaan,
nyt mun pitää vaan kuoreni kovettaa.

Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän, 
miten reipas tänään oon.
Hymy huulilla työni mä teen.
Ja sinä täysin sokee oot,
sille miten uupunut oon..."

Kuinka usein lapsettomuutta kokevat saavat kohdata tilanteen,  jossa surua ja epätoivoa vähätellään.
´Älä ajattele sitä liikaa``Älä  stressaa`'Ehkä sitä ei ole takoitettu`jne. varmasti hyväntahtoiseksi tarkoitetut kommentit uppoaa nahan alle, saa tuntemaan itsensä entistä syyllisemmäksi ja epäonnistuneemmaksi. Ihmisillä jotka eivät ole kokeneet lapsettomuutta, on ymmärrettävästikkin mahdoton samaistua tilanteeseen. Miten mahdoton neuvo on ottaa etäisyyttä, kun lapsettomuuden tuska ja epätoivo on kokoajan läsnä. Lapsettomuus on minun jokapäiväistä arkeani ja elämääni.

"...Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan,
vaikken oikeesti henkeä saa.
Mä kyllä reipas tänään oon
vaikka melkein luovutan jo..."

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

lugesteron

Nyt alkaa olla ensimmäinen yrityskierto lugesteronin avulla taputeltu. Toivottua tulosta ei tässäkään kierrossa ollut, mutta kaiken tämänhetkisen lohduttomuuden keskelläkin näen edistystä tapahtuneen.

Ovulaation bongailuun käytin clearblue digitestiä, ja tykkäsin! Ihanan selkeää. Näitä aion hinnasta huolimatta investoida jatkossakin.
Aloitin lugesteronin käytön kaksi päivää ovulaation jälkeen. Heti muutaman päivän päästä alkoi vatsan turvotus ja rintojen arkuus. Rinnat todella kipeytyivät ja olivat melkoisen turpeat noin viikon käytön jälkeen. Muita oireita ei oikeastaan ilmaantunut ja nämäkin pikkuhiljaa helpottui kierron loppua kohden. Lääke määrättiin loppukiertoa tukemaan, ehkäisemään kuukautisia edeltävää tiputteluvuotoa ja se on toiminut! Tiputtelua ei ole ollut ollenkaan, kun edellisessäkin luomukierrossa se alkoi jo viikko ennen kunnon kuukautisvuotoa. Lopetin tämän kuurin jo tänään Dpo 13 vaikka ohjeena oli käyttää kaksi viikkoa, koska tein negatiivisen raskaustestin, enkä halua pitkittää kiertoa.

Oikeastaan tein kaksi raskaustestiä. Ja hain molemmat useaan otteeseen roskiksesta, jotta pääsisin tuijottamaan selkeää puhdasta yhtä viivaa tikussa, toivoen että jos kuitenkin siihen toinenkin viiva ilmestyisi. Tämä kuvastaa sitä epätoivoa mitä koen tällähetkellä. Olo on käsittämättömän lohduton vaikka järjellä ajatellessa tietää että jo tuo lääkkeen antama edistys valottaa jo tunnelin päätä.

Kun vain tietäisi varmasti, että tämä yritys ja odotus palkitaan. Silloin jaksaisi paremmin tätä pettymystä ja epäonnistumisen tunnetta kuukaudesta toiseen. Kumpa vain tietäisi kauanko vielä täytyy jaksaa.