Raskaana

Onnellinen. Epäuskoinen. Hämmentynyt. 

Mutta kuitenkin luottavainen ja rauhallinen.

Aloitin testaamisen jo pp 11, vaikka viimeisestä tukilääke pregnyl pistoksesta oli vain neljä päivää. No testiin tulikin selkeä viiva, mutta ajattelin että tottakai, kun pregnyl vielä näkyy testissä.
Seuraavan testin tein kahden päivän päästä ja viiva oli tummunut, tässä vaiheessa toivo alkoi nousemaan hurjasti ja alkoi tulla tunne onnistumisesta.
Pp 16 testi oli jo niin selkeästi tummunut vaikka pregnylin pistosta oli vielä viisipäivää enemmän aikaa, että aloin olla jo varma raskaudesta.
Pp 18 tein viimeisen testin, virallisena testipäivänä, vappupäivänä ja sain kuin sainkin oikeat leffaviivat!

Ensimmäisen oireena, jo ennen ensimmäistäkään plussaa alkoi voimakas paha olo, uskon että pregnyl elimistössä voimisti tätä. Aluksi luulin että olen tullut kipeäksi, mutta huono-olo on jatkunut aaltoilevana siitä saakka.

Toinen selkeä raskausoire on repäisykivut. Niitä on paljon, ja ne oikeasti sattuu.

Väsynyt olen ollut myös, mutta olen usein muutenkin, joten vaikea arvioida liittyykö tämä raskauteen.

Alkuraskauden ultra on varattu toukokuun viimeiselle maanantaille. Toivon että pääsemme sinne asti ja saamme nähdä ensimmäistä kertaa pienen ihmeen masussani.
Olo on yllättävän luottavainen, pelkäämääni paniikkia ja keskenmenon pelkoa ei ole vielä tullut. Nautin onnestani nyt kun sen lopulta saavutin ja suren vasta jos sille annetaan aihetta.