sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Tyhjennys

Keskeytynyt keskenmeno todettiin lääkärineuvola käynnillä ultratessa. Viikkoja piti olla kasassa 11+1 mutta pieni eloton vauvanalkumme oli kooltaan rv9+1 vastaava.

Uutinen ei tullut niin shokeeravana kuin ensimäinen keskenmeno, koska oli ennakkoon osannut pelätä. Ei silti halunnut uskoa että sama epäonni osuisi taas omalle kohdalle, joten uutinen oli järkyttävä. Varsinkin kun olimme jo saaneet nähdä sykkeet aiemmin ja mieleen oli kerennyt muodostaa kuvia tulevaisuudesta pienenä perheenä.

Neuvolasta lähdin suoraan hakemaan keskussairaalalta mifegynen ja lääkkeellinen tyhjennys aloitettiin seuraavana päivänä osastolla. Tyhjennys alkoi lupaavasti vuodolla pian ensimmäisten lääkkeiden jälkeen, mutta hyytyi myöhemmin eikä uudet lääkeannokset antaneet vastetta. Illalla näytti uhkaavasti siltä että joudun jäämään osastolle yöksi, mutta lopulta päätettiin jättää illan viimeinen mahdollinen lääkeannos antamatta, jotta pääsisin käymään kotonani. Tyhjennystä jatkettiin seuraavana aamuna. Toisenakin päivänä oli käynnistymis vaikeuksia, kunnes neljän tunnin kuluttua alkoi reilumpi vuoto. Myöhemmin tilanteen etenemistä tarkistettiin ultralla ja sikiö ja raskauspussi oli poistunut, muuta raskausmateriaalia oli vielä reiluhkosti jäljellä, mutta pääsin kuitenkin kotiin vuodon jatkuessa runsaana.

Parin päivän päästä lääkkeellisestä tyhjennyksestä alkoi rintojen arkuus ja outo kipu. Seuraavana aamuna kipu oli taas voimistunut ja herätessä huomasin yöpaidan kastuneen. Rintani olivat alkaneet vuotaa maitoa. Tunne oli häkellyttävä, täysin odottamaton ja sydäntä riipivä. Maito jonka olisi pitänyt ruokkia pientä lastamme. Maidonnousu näillä viikoilla, varsinkaan kun ei ole aiempia lapsia, on harvinaista. Hain osastolta lääkkeen joka rauhoittaa maidon tuloa ja toivon että se auttaisi.

Olisipa tämä jo pian ohi.

3 kommenttia:

  1. Voi ei,voimia oikein oikein paljon! Tämä tuli nyt ihan ihon alle, itse joitain vuosia sitte näillä samoilla päivämäärillä itkin sairaalahuoneen wc:sä särkyneitä unelmia, myöskin oli pieni mennyt kesken 9+1 vaikka luulin jo riskiviikoista selvinneeni. Meille vielä tämänkin jälkeen kohtalo heitti kapuloita rattaisiin mutta lopulta kaikki taistelu palkittiin. En voi muuta toivoa teille kun uskoa, niin kauan kuin jaksaa uskoa, niin kauan jaksaa yrittää

    VastaaPoista