sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Puolivälissä

Yli raskauden puolivälin on aika jo hurahtanut. Kovin hitaan ja epävarman alkuraskauden jälkeen aika on mennyt siivillä.

Normaalien seulonta ultraäänien lisäksi kun on ollut myös riskiraskaus seuranta, olemme päässeet kurkkaamaan pienokaisen kuulumisia tiheään tahtiin. Viimeisimmäksi oli toissapäivänä rakenneultra, joka olikin jo viides kerta.
Rakenneultrassa saimme hyviä uutisia, mutta myös pientä varjoa onnen reunoille. Vauvan suolistossa näkyi ylimääräistä nestekertymää, jota nyt kontrolloidaan vielä kahden viikon kuluttua. Mahdollinen suolen tukkeuma muuttaisi synnytyspaikkamme lähimpään yliopistosairaalaan, koska vaiva vaatisi vauvan välitöntä leikkaushoitoa.
Lapsettomuuden, keskenmenojen ja riskiraskausden taustoittamalla tiellä, tuntuu jo epäreilulta, eikö välillä jo voisi asiat mennä ilman ylimääräistä huolta ja murhetta? Mutta elämä on otettava vastaan siten miten se meille annetaan ja rauhallisesti nyt vain odotella tulevaa.

Tällähetkellä kaikki on kuitenkin hyvin. Vauva kasvaa ja vahvistuu, liikkeetkin jo tuntuu. Äidin keho on liitoskipujen kourissa, mutta ikävimmätkin kivut jaksaa kantaa kun palkinto on niin suuri.

3 kommenttia:

  1. Kiva kuulla kuulumisia. :) Se on tosiaan niin, ettei elämä ala takuulappu kourassa. Onneksi meillä on tässä maassa maailman parhaita (ellei paras) terveydenhuolto- ja siihen liittyen neuvolajärjestelmä. Onnittelut puolivälin ylityksestä ja paljon onnea loppuodotukseen! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ilman näin kattavia seulontoja, tämäkin asia olisi jäänyt huomaamatta, eikä siihen pystyttäisi tarvittaessa varautumaan. Ja vielä ei kannattaisi edes mennä asioiden edelle, vaan seurata kontrollit rauhassa jolloin koko vaiva voi olla jo kadonnut. Kiitos onnen toivotuksista, samoin sinne, kävin kurkkaamassa että teidän pieni ihmeenne onkin jo nähnyt päivänvalon ja saat elellä ihanassa vauvakuplassa <3

      Poista
    2. Kiitos! En tiedä, onko tätä vielä ihan todeksi tajunnutkaan. Mutta ihmeellisen ihanaa tämä on joka tapauksessa.

      Näinhän se on, että asioita kannattaa murehtia vasta sitten, jos mahdollisesti murehdittavat asiat osoittautuvat todeksi. Kyllä sitä ehtii silloinkin! Siihen asti, parasta toivoen ja uskoen siihen, että asiat menevät tavalla tai toisella mallikkaasti. :)

      Poista