sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Surun käsittely

Keskenmenon kokemus on ollut tällä toisella kertaa aivan erilainen.
Ensimäisellä kerralla olimme yrittäneet vasta lyhyen aikaa, keskenmeno tuli heti raskauden alussa.
Tällä toisella kerralla lapsettomuutta takana kolme vuotta, raskaudesta kerkesimme iloita pidemmälle. Suurin pelko ja pettymys liittyy edelleen siihen miten ivf hoitokerrat, yritys mahdollisuudet hupenevat. Jos vain raskautuisin luomuna helpommin, voisi useammankin menetyksen jälkeen lohduttautua että vielä on aikaa onnistua.

Mutta kuitenkin tämä toinen keskenmeno on ollut helpompi käsitellä. Kun tiesi näin voivan tapahtua, ei mennyt täysin shokkiin. Järkytys ei päässyt suistamaan mielen tasapainoa täysin raiteiltaan. Ehkä pettymyksiä on lapsettomuushoitojen aikana oppinut käsittelemään paremmin. Ehkä mieli ja ajatusmaailma on kehittynyt ja  sietokyky kasvanut. Suru ei ole lamaannuttanut, vaan elämästä on ollut helpompaa nähdä myös ne hyvät ja onnelliset asiat. Viimeksi olin työpäivistä selvittyäni täysin uupunut, aloitekyvytön, lamaantunut. Varmaan myös masentunut.
Nyt olen voinut hyvin. Tietenkin olen välillä surullinen ja kaipaan kovasti.

Huomenna on keskenmenon jälkitarkastusaika. Siellä tarkistetaan raskaustestin olevan negatiivinen, sekä keskustellaan seksuaaliterapeutti kätilön kanssa. Pian pääsemme suunnittelemaan pakastealkion siirtoa.
Uutta tuulta purjeisiin.

5 kommenttia:

  1. Tsemppiä tulevaan <3

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä! <3 Ihan liian rankka taival on ollut teillä :( Millä mielin lähdette kohti pas:ia? On se kyllä julmaa, että ei se plussa sitä onnea tuo vaan menetyksen pelko seuraa varmaan synnytykseen asti (ja sen ylikin). Mutta näitä tunteita ja pelkoja pitää näemmä vaan oppia käsittelemää...

    Meillä alkaa parin viikon päästä kolmas ivf, tällä kertaa lyhyellä kaavalla :) Kaksi ekaa pitkällä kaavalla tehtyä meni niin penkin alle, että niitä ei kuulemma edes lasketa hoitokerroiksi (mikä on tietysti hyvä). Toivovaan, että tämä lyhyt kaava olisi mun hiljaisille munasarjoille parempi :)

    Toi sun mainisema inofolic (ja sen jälkeen saman valmistajan vastaava valmiste donaferty) on ollut käytössä keväästä lähtien, samoin ubikinnon 600mg ja perus monivitamiini. Toivon, että niillä saadaan mun vähäisistä munasoluista huippulaatuisia ;)

    T: Larissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkaa olla jo odottava tunne passiin. Tässä on tehty keskenmenojen takia tutkimuksia ja verikokeita. Vielä ei ole selvillä milloin päästään hoitoja jatkamaan.
      Toivottavasti teillä sujuisi nyt uusi kaava paremmin ja saisitte hyvän saaliin soluja talteen. Toi on kyllä hyvä ettei hoitokierrot hupene jos ei ole siirtoon päässyt. Tsemppiä tulevaan hoitoon ja mä pidän peukut pystyssä! <3

      Poista
  3. Hyvä että tutkitaan <3 Tsemppiä odotteluun ja toivottavasti pääsette pian pas:iin.

    Onko teille puhuttu mitään tulevan pas:n tukihoidoista? Mulla on nyt heinäkuussa aloitettu kilpparilääkitys, kortisoni aloitettiin päivää ennen punktiota ja jos siirtoon päästään niin gonapeptyl-piikki tulee vielä. Uutena on myös Lugesteronin tilalla Terolut (3 tbl päivässä). Uusimpien tutkimusten mukaan se kuulemma auttaa tuoresiirroissa alkiota kiinnittymään paremmin kuin Lugesteron :O

    Meillä oli eilen punktio ja isompia folleja oli 4 (pieniä oli useita, mutta niitä ei kerätty), niistä saatiin 2 munasolua ja aamulla sain soiton että molemmat ovat hedelmöittyneet. :) <3 Vähän hirvittää, kun haluavat viljellä niitä keskiviikkoon eli 5 päivää. Toivotaan että edes toinen jaksaa niin pitkälle ja päästään siirtoon <3

    Kaiken kaikkiaan tämä lyhyt kaava on tuntunut sopivammalta sekä fyysisesti että henkisesti :)

    Terkuin, Larissa

    VastaaPoista
  4. Hei meillä oli viimeksi käytössä toi terolut tukilääkkeenä pregnylin kanssa, kyllähän se selkeästi toimi hyvin. Nyt mennään samoilla. Pas tehdään nyt tähän kiertoon. Luonnolliseen.
    Miten teidän alkioille kävi, pääsittekö siirtoon? Paljon onnea matkaan<3

    VastaaPoista