Kolmas inssi ja jatkosuunnitelmia

Tänään tehtiin kolmas inseminaatio.
Kaikki edellytykset olivat taas mallikkaasti ja nyt on aika taas vain odottaa miten käy.

Koska tämä on viimeinen iui ennen lähetettä ivf jonoon, kävimme lääkärin kanssa läpi jatkosuunnitelmia. Mikäli tästä ei siis raskaus ala, lääkäri tekee lähetteen/maksusitoumuksen Oulun väestöliitolle. Jatkossa hoitoihin tulisi näin ollen matkaa lähes pari sataa kilometriä. Yksi syy lisää miksi toivon niin kovasti onnistumista ennen ivf hoitoja. Toivoimme myös mainintaa lähetteeseen, että haluaisimme hoitojen alkavan vasta tammikuussa, koska taloudellisesti kelan lääkekorvausten takia se on järkevää. Hoitojonot ovat muutenkin 5kk luokkaa.

Yksi inseminaatio vielä voidaan tehdä jonotuksen aikana.
Hoitoyksikössämme alkaa juhannukselta kesätauko, joten viimeinen inssi menee syksylle.

Kysyin lääkärin mielipidettä myös ovulaation induktiosta letrozoleilla ilman seurantaultraa kesätauon aikana. Hänen mielestään kannattaisi välttää lääkkeitä mahdollisimman pitkään ja ei näkisi minun tapauksessani tarvetta ovulaation tukemiseen.
Itse ajattelen, että se pienikin lisäapu ja varmistus ovulaation tapahtumiselle on tervetullutta. Vähentäisikö tieto ovulaation ajankohdasta stressiä vai olisiko rennompaa kun kierronpäiviä ei tarvitsisi seurata? Onnistuisiko seuraamattomuus kuitenkaan? Olen vähän kahden vaiheilla.
No vieläpä tässä on siihen matkaa, jännitetään nyt ensin tämä kierto loppuun.

Toiveiden voima

Koskaan aiemmin en ole ajatellut millainen voima tahdolla ja toiveilla on, ennen tätä yritystaipaletta. Kun järki sanoo toista ja esittää vedenpitävää näyttöä, toiveet vie ajatukset omille urilleen.

Toisesta inseminaatiosta on nyt kaksi viikkoa. Tutusti kuukautisia enteilevä tiputteluvuoto on alkanut ja dpo 11 selkeä negatiivinen testi tehty.
Silti toiveet yrittävät nousta, vaikka järjellä ajateltuna tiedän tämänkin yrityksen jäävän tyhjäksi. "Mutta jos kuitenkin tuhruvuoto loppuisi", "entä jos testasin vain liian aikaisin ja tulos vielä muuttuisi", "nämä vatsa nipistykset ovat aivan uudenlaisia, jospa sittenkin..."

Piinaviikkojen viimeiset päivät ovat pahimmat. Tiedostat asian laidan, mutta yrität viimeiseen asti kieltää sen itseltäsi.

Vielä kun toivomalla saisi unelmat toteutumaan. But I'm not Cinderella...

Toinen inseminaatio kierros

Ensimmäinen inssi ei tuottanut plussaa meille.

Toiveet nousivat, kuten ounastelin, tavallista korkeammalle ja pitkästä aikaa oli tunne että plussa voisi olla tulossa.
Harmitus menkkojen alkamisesta  ei kuitenkaan ollut niin musertava kuin odotin. Heti pääsi kuitenkin varaamaan uutta folliultraa ja asettamaan focuksen uuteen hoitokiertoon.

Positiivista tässä kierrossa oli se, että tuhruvuoto alkoi vasta päivää ennen kuukautisia. Lääkäri lupaisikin että vaikka lugesteronit jättää pois, ovulaation induktioon käytetyt lääkkeet todennäköisesti riittää pitämään tiputtelun kurissa. Letrotzolit taitavat sopia minulle hyvin.

Heti Vapun jälkeen folliultraan ja sormet ristiin ettei ovulaatio ja inssi ajankohta sattuisi helatorstaille.

Inseminaatio

Eilen toisessa kontrolliultrassa kaikki näytti hyvältä, pienemmät follikkelit olivat jääneet jälkeen ja jäljellä oli yksi suurempi 17mm johtofolli. Estrogeenivaikutus oli hyvä, kohdun limakalvo oli kasvanut edellisen ultran vähän ohuehkosta neljästä millistä 7-8 milliin. Vihreää valoa hoidolle siis!

Tänä aamuna yhdeksäksi veimme miehen siemenet labraan. Vähän jännitti millainen näyte on ja miten kestää pesua.
Minä menin sitten yksikseni reilun tunnin päästä odottelemaan naistentautien polin aulaan.
Odotellessa alkoi yhtäkkiä jännittää hurjan paljon!

Toimenpidehuoneessa kävi kuhina, lääkärin lisäksi paikalla oli kaksi kätilöä, joista toinen perehtymässä infertiliteetti hoitoihin ja opiskelija. Lääkäri kehui siemenneste näytettä loistavaksi ja sanoi että pesun jälkeen muuttui vielä paremmaksi. Hyvin liikkuvia siittiöitä oli paljon. Ensimäisenä tehtiin tilanteen tarkastus ultralla. Limakalvo oli lääkärin sanoin mahtava ja ajoitus näytti täydelliseltä. Katetrin asetus hieman sattui hetkellisesti, mutta ruiskutus toimenpide oli niin lyhyt, että oikeastaan kaikki oli jo ohi ennen kuin huomasikaan. Munasolun irtoaminen vielä varmistettiin pregnyl irrotuspiikillä reisilihakseen ja vartin köllöttelyt päälle. Vielä täytyy kuulema pitää mies viikonlopun ajan kotona jos sattuu että munasolu irtoaakin odotettua myöhemmin. Kätilö vitsailikin että nyt on seksiä ylilääkärin määräyksellä!

Kaikki mahdolliset osaset oli kyllä nyt täydellisesti, joten voi hyvillä mielin jäädä odottamaan tulosta. Varmasti odotukset ja toiveet kasvaa aiempaa korkeammalle, mutta täytyy kuitenkin pitää mielessä matalat onnistumisprosentit ja olla realistinen.

Helpotuksen huokaus, nyt tämä ei ole enää meidän käsissä ja voidaan vain odotella miten käy.

Folliultra

Nyt eletään ensimäistä inseminaatio kiertoa. Ainakin toivottavasti.
Kp 3-7 söin letrozoleja stimuloimaan munarakkuloiden kasvua ja tänään olikin ensimäinen kontrolliultra jossa follikkelejen vastetta lääkehoitoon päästiin kurkkaamaan.

Lääke oli toiminut hyvin, ehkä liiankin hyvin? Vasemmassa munasarjassa näkyi kaksi suurempaa follia 14mm ja 13mm. Oikealla oli kolme 10mm rakkulaa. Sitten ne pienemmät joita ei mitattu.
Nyt siis menen ylihuomenna uuteen kontrolliin, jossa varmistetaan että nämä oikeanpuolen kymmenmilliset eivät ole enää kasvaneet. Mikäli keskiviikkona näyttää hyvältä ja lääkäri voi näyttää vihreää valoa, inseminaatio tehdään torstaina.

Jo tällä viikolla voimme päästä ensimmäiseen keinohedelmöitykseen! Toisaalta jännittää kovasti myös se että inseminaatiota ei voi tehdä.
Tuntuu hurjalta, että tässä me nyt ollaan.

Blogin vuosipäivä

Keskiviikkona tulee tasan vuosi siitä kun aloitin kirjoittamaan raskauden yritystaipaleemme vaiheita ylös tähän blogiin.
Vuosi sitten kuvittelin että tämä olisi kasvanut vauvan yrityksestä kertovasta blogista odotusblogiksi, ei lapsettomuusblogiksi.

Lueskelen alkupään tekstejä haikeana, niissä on vielä joka kuukautista toivoa, intoa ja jännitystä. Toisaalta joka kierto suurien toiveiden jälkeen korkealta alas putoaminen oli todella rankkaa henkisesti. Nyt kun toivo luomuplussasta on täysin hiipunut, ei kuukautiset ja negatiiviset testit tunnu enää miltään. Olen hyväksynyt että tarvitsemme lapsettomuushoitoja. Mutta kumpi lopulta on pitkällä tähtäimellä raastavampaa ja vaikuttaa enemmän muuhun elämään? Kahden viikon sykleissä eläminen; innokas jännitys ja suuri pettymys vai jatkuva alakuloisuus ja toivottomuus?

Nyt kuitenkin jo ensikierrosta alkavat inseminaatiot antavat uutta jaksamista yritykseen. Vieläkään usko onnistumiseen näillä hoidoilla ei ole korkealla, mutta mikäli keinohedelmöityksellä ei toivottua tulosta saada, on ivf askeleen lähempänä ja siihen hoitomuotoon minulla on vahva luotto! Tällähetkellä olo on ihmeen varma siitä, että me saadaan lapsi, tavalla tai toisella!

Toivon että vuoden kuluttua blogin syntymäpäivänä jo elettäisiin odotusaikaa tai jopa kiireistä vauva-arkea. Todella toivon niin.

Hoitojen suunnittelua

Reilu kuukausi viimeisimmästä kirjoituksesta. Tähän väliin on mahtunut yrityshistorian ensimmäinen taukokierto, joka on nyt lopuillaan. Taukoilu sujui hyvin ja meni nopeasti kun oli mitä odottaa; hoitojen suunnittelukäynti keskussairaalalla.

Tänään siis kävimme lapsettomuuspolilla lääkärikäynnillä. Minulle tehtiin perus gynekologinen tutkimus ultralla. Kaikki näytti normaalilta kuten aiemminkin. Munasarjat näytti hyvin aktiiviselta, vaikka toinen oli rakenteellisesti vähän hassussa paikkaa kohdun takana ja kiinnittyneenä kohtuun. Lääkärin mielestä se ei kuitenkaan ole lapsitoiveen suhteen merkittävää.
Kävimme läpi hoitovaihtoehtoja ja suunnittelimme jatkotoimet.

Lugesteronit saan lopettaa.
Seuraavaan kiertoon ei lähdetä vielä hoitoja toteuttamaan, mutta sitä seuraavassa kierrossa aloitetaan munasolujen kasvatus letrozoleilla ja kp 10 paikkeilla tarkistetaan ultralla miten lääke on toiminut. Jos kaikki näyttää hyvältä ja follikkeleja ei ole kasvanut liikaa (yli 2) tehdään arvioidun ovulaation edeltävänä päivänä inseminaatio ja munasolu irrotetaan pregnylillä.

Inseminaatiossa onnistumisprosentti on 10-15 luokkaa ja mikäli inssejä tehdään peräkkäisin kiertoihin, kertautuu onnistumismahdollisuudet mukavasti. Toivotaan että tämä hoitomuoto toisi meille sen niin kaivatun plussan ja pikkuisen vauvan masuun kasvamaan. Mieli on ainakin positiivinen ja innostunut. :)