Vertaistuki

Tässä elämäntilanteessa olen huomannut että vertaistuki on korvaamattoman arvokasta.
No mistä sitä vertaistukea saa?

Itsellä aivan lähipiirissä ei ole ketään kuka olisi samassa tilanteessa. Yksi ystävä on saanut keskenmenon, mutta hänellä on kaksi lasta ja sai keskenmenon jälkeen jo kolmannen. Oma äitini on joutunut synnyttämään eläväksi luullun täysiaikaisen vauvan, napanuora kaulan ympäri kiertyneenä, kaikkien yllätykseksi kuolleena. Menetyksestä voin siis puhua, mutta lapsettomuudesta kärsin yksin.

Yksin, mutta en kuitenkaan yksin. Internetin ihmeellinen maailma on tuonut elämääni uusia, upeita, samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Keskustelufoorumeilta olen löytänyt sielunsiskoja, joille voin kertoa kaikki nekin tunteet mitä kenellekkään muulle en rohkenisi jakaa. Näistä ihmisistä on tullut yli vuoden aikana, melkein puolentoista, uskomattoman läheisiä. Kaikesta mitä olen lapsettomuudesta, vauvan yrityksestä ja keskenmenon kohtaamisesta oppinut, olen kiitollinen heille.

Kiitos. <3

Kummastelua

Herkimmät nyt ne kädet silmille!
Tämä teksti sisältää yksityiskohtaisiakin kuvailuja, ei ehkä niistä kahvipöytäkeskustelu aiheista.

Tää naisen keho on kyllä välillä yksi mysteeri. Tai ainakin minun anatomian tuntemus tuntuu olevan välillä pahasti hukassa.

Eilen kp 12, saunaan mennessä huomasin pikkareissa verta. En ollut vielä saanut ovulaatiota kiinni testiin. Viime kierrossa sama juttu, ovulaation korvilla vähäistä verenvuotoa. Ovulaatiovuotoa? Hormonien äkillisestä muutoksesta johtuvaa vaaratonta vuotoa? Vai onko sittenkään, vuoto kun sisälsi myös pieniä hyytymiä. Lemmiskelyn jälkeen tapahtumapaikka ei ollut kaunis näky.

Kysymys kuuluu, mistä tämäkin nyt oikein tuli? Koskaan aiemmin tällaista ei ole ollut. Voiko lugesteron aiheuttaa tallaista? Kummastuttaa ja jopa vähän ärsyttää.
Lisää mietittävää ja murehdittavaa tähän tarvittiinkin. Huoh. Toisaalta tulipa ainakin testattua uutta kuukuppia ja oikeastaan rakastuttua siihen ensi silmäyksellä.

Edistystä

Eilen oli soittoaika lääkärille, jolla kävimme lapsettomuustutkimusten ensikäynnillä. Hän oli kovasti toiveikas, että spontaanin raskauden todennäköisyys on edelleen korkea. On mukava saada rohkisua kun oma toiveikkuus alkaa olla kadonnut.
Lugesteron lääkitys kun on toiminut todella hyvin, sitä jatketaan samalla ohjeustuksella.
Hän suositteli kuitenkin munatorvien aukiolotutkimusta, vaikka piti sitä alunperin vähän turhana, kun testien mukaan ovuloin joka kierrossa, yksi raskaus on alkanut ja mitään tulehduksia ei ole ollut. Pyysin lähetteen julkiselle puolelle. Nyt siis vain odotellaan että naistentautien polilta otetaan yhteyttä.
Jospa röörien rassaus tekisi kulkureitin paremmaksi ja helpottaisi raskauden alkamista!

Postissa saapui myös seuraavien kuukautisten pelastaja. Kuukuppi. Olen lukenut ja kuullut kuukupin käyttäjiltä vain hyviä kokemuksia, joten lopulta itsekin rohkenin tämän kupposen tilata. Kuukuppikunnan nettisivuilta olen tutustunut vinkkeihin, ja olen kyllä iloinen että tällaiseen sivustoon törmäsin.

Nyt vain odottelemaan sitä kp 1 että pääsee kokeilemaan. Mutta mennäänhän vielä tämän kierron ovulaatio ja piinailut ensin. Ovista odottelen tämän viikon loppuun tai ensi viikolle.

Opetus

Tämä olkoon opetuksena, että niitä raskaustestejä ei pidä mennä tiirailemaan testiajan jälkeen.
Uusinta tetsin tulos oli siis negatiivinen.

Kuitenkin eilinen toivontunne on jäänyt jotenkin päälle. Olen ollut tänään rt-tuloksen suhteen todella rauhallinen ja tulevien hoitosuunnitelmien suhteen toiveikas. Sain soitettua lapsettomuus lääkärille ajanvarausta, ja soittoaika onkin jo viikon kuluttua.

Tein taulukkoa ja laskelmia taloudellisista kuluista yrityksemme aikana. Ilman luontaistuotteita, vitamiineja tai ovulaatio- ja raskaustestejä summa oli noin 400 eurossa. Minusta summa oli yllättävän korkea, ottaen huomioon ettei meille ole tehty suurempia tutkimuksia tai hoitoja. Isoimmat kulut oli tulleet siemennesteanalyysistä ja lapsettomuus ensikäynnistä. Tämä summa toki on vain murunen siitä mitä kulut tulevat olemaan, mikäli koviin hoitoihin päädymme.

Aika näyttää mitä taisteluja tässä matkan varrella joudutaan käymään. Kaikki kivet varmasti käännetään!

Isänpäivä

Yksi kipeimmistä juhlapyhistä.

Suren sitä että mieheni ei pääse viettämään isänpäivää enemmän kuin hän itse. Voi kumpa ensi vuonna olisimme jo onnistunut saamaan oman lapsen. Edes alulle.

Isänpäivän kunniaksi tein aamulla raskaustestin. No eipä siitä negatiivisesta tikusta paljon yllätykseksi ollut miehelle antaa.

Perus amatööri virhe piti illasta kuitenkin suorittaa. Kaivoin negatiivisen testin roskiksesta. (Taas.) Ja kyllähän siihen oli roskishaamu ilmestynyt. Kyseessä oli erittäin herkkä 10mlU/ml ApteQ testi.

Huomenna täytyy hakea tuttuja ja turvallisia pregchek testejä. Toki niihinkin olen yhdessä kierrossa turhia haamuja saanut, mutta olen tullut jälkeenpäin siihen tulokseen, että silloin kyseessä oli kiinnittymisyritys.

Tässä kierrossa ei raskausoireita kyllä ole ollut. Oikeastaan oireiden puuttuminen on ainut oire. Edes lugesteron turvousta/pinkeyttä ei ole tisseissä, ei nännien/rintojen aristusta.

Kyllä tästä toivon kipinä väkisinkin alkaa hehkua, vaikka testiajan jälkeen tulkitut testit ei kyllä oikeasti mitään kerrokkaan.

Ikävä

Pyhäinpäivän aattona, vuosi sitten, kannoin kohdussani pientä vauvan alkua, suurta rakkautta.

Minulla on ikävä sitä todellista onnea, hykertelevää intoa ja salaperäisyyttä. Tulevaisuuden suunnitelmia ja helliä tuutulaulujen sulosävelmiä.

Tuo pieni olisi pian 7kk ikäinen. Joko kääntyisit vatsallesi? Mitä taitoja olisit oppinut?

Huomenna pyhäinpäivänä sytytän kynttilän. Haluan muistella sitä lyhyttä aikaa, elämäni onnellisinta.

"Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan? Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan? Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan? Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan? Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä"

Lapsettoman ystävänä

Millaista on olla lapsettoman ystävä?

Minä olen kertonut ystävilleni ja läheisille ihmisille ylipäätään keskenmenosta ja lapsettomuudesta avoimesti. Yhtä monta erilaista reaktiota ja kohtaamista olen saanut kokea, kun on niitä ihmisiä joille olen tämän asian jakanut.

Toiset välttelee aihetta täysin, jopa olleet todella selkeästi vaivaantuneita. Toiset olleet kiinnostuneita, aidosti tukena. Joku vähätellyt, koska "onhan meillä aikaa." Monet antaa tilaa, mutta kuuntelee jos itse ottaa puheeksi.

Ystävät ovat varmasti varuillaan ja jännittyneenä miten paljon ja mitä aiheeseen liittyvää uskaltaa sanoa. Itse olen sanonut, että jos ystävä kysyy, ei se haittaa. Se tuntuu siltä että välittää. Tärkeintä on kuunnella. Lapseton harvoin kaipaa neuvomista. Jos ei tiedä mitä sanoisi, sano se. Aina ystävänkään ei tarvi olla puhumassa vaikeista asioista, tärkeä on myös se ihminen joka osaa piristää ja viedä ajatukset pois elämän aallonpohjista.

Yksi parhaimmista ystävistäni odottaa kevätvauvaa. Hän kertoi että jännitti sitä ettei minulle tule tunne että hän vain puhuu raskaudestaan, mutta kuitenkin niin ettei jätä minua täysin odotuksen ulkopuolelle. Tuntui niin lämpimältä, että joku todella jaksoi ajatella hienovaraisesti minun tunteita.
Minuakin jännitti. Pelkäsin että annan varautuneen tai katkeran kuvan, vaikka aidosti haluan kuulla myös ne raskaus kuulumiset, vaikka ne kuristaakin kurkussa.

Kliseisesti sanottu, mutta tässä kyllä huomaa kuka oikeasti välittää ja on aito ystävä myös vastamäessä ja ajanjaksolla, jolloin itse ei  aina jaksa olla niin sosiaalinen ja hyvä ystävä.