tiistai 22. toukokuuta 2018

Hyviäkin uutisia

Viides päivä vuodelepoa. Ihminen on kyllä yllättävän sopeutuvainen. Ensimmäiset päivät sisälsivät paljon itkua, pelkoa, harmitusta. Ajatus tulevasta ajasta sairaalassa ja kaikki se mistä jäisi paitsi tuntui yllättävän musertavalta. Jo kolmantena päivänä alkoi asiat jäsentyä mielessä, eikä jokainen kotiin ja arkeen liittyvä muistutus itkettänytkään.
Neljäs päivä oli ensimmäinen kokonaan yksin vietetty. Mies kun pääsee vierailemaan työn ja pitkän välimatkan takia vain viikonloppuisin. Tänään mieli on ollut jo paljon parempi ja siihen vaikuttanee eniten hyvät uutiset.

Eilen sain ensimmäisen ilon aiheen, kun raskausdiabetes diagnosini kumottiin. Kätilöt täällä osastolla olivat esitietojani lukiessaan huomanneet, että sokerirasitukseni tulos oli mitätön. Rasitus tehtiin vain päivä kortisonien pistämisen jälkeen ja ne nostavat sokeriarvot automaattisesti koholle. Sain uuden rasituksen ja tulokset olivat puhtaat, selkeästi alle raja-arvojen.

Tämän päivän hyvät uutiset olivat vielä huojentavampia. Kohdunkaulan tilanne oli jopa kohentunut edellisistä mittauksista! Kaulaa oli jäljellä tällähetkellä 2,2cm ja sisäsuun aukeamista ei ollut enää perjantain kaltaisesti havaittavissa.

Lepohoito on toiminut hyvin ja tänään sain jopa suihkuluvat. Pienistä koostuu arjen ilot. Nyt taas jaksaa paremmin mielin levätä, kun tietää että vauvalla kaikki hyvin ja lepo tuottaa tulosta. Jokainen päivä ja viikko vauvalle masuaikaa on kultaakin kalliimpaa. Voimia ja kärsivällisyyttä seuraavat viikot kuitenkin tulevat kysymään.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Vuodelepo

Huonot uutiset seuraavat toisiaan oikein ryöpyten.
Sokeritasituksesta sain lisädiagnoosiksi raskausdiabeteksen. Tämä nyt kuitenkin tällähetkellä tuntuu pienimmältä murheelta.

Tänään aamulla lähdimme varhain ajelemaan parinsadan kilometrin päähän kohti sikiöntutkimusyksikköä.
Lääkäri tutki kaikki vauvan rakenteet uudelleen tarkkaan ja kaikki vaikutti oikein hyvältä ja viikkojen mukaiselta. Suolistossa/vatsaontelossa olevaa epäilyttävää nestettä oli näkyvissä edelleen, mutta nesterakkulan sijainti ja koko ei huolestuttanut lääkäriä.

Pahemmat uutiset kuitenkin odottivat kohdunkaulan tilannetta ultratessa. Maanantain kohdunkaulan 2,1cm pituus oli lyhentynyt 1,2 senttiin. Näin vauhdikas eteneminen näin varhaisilla viikoilla, sekä kohdun rakenteen poikkeaman aiheuttama ennenaikaisuuden riski lähettivätkin minut suoraan pyörätuolikyydillä osastolle vuodelepoon.

Nyt selvitelläänkin ajatuksia melkoisen shokin keskellä. Pelko vauvan puolesta on hirmuinen. Toinen on niin pieni vielä <3
Myös sopeutuminen ja arjen järjestyminen mietityyttää, kun on niin kaukanakin kotoa.

Jaksamista koetellaan.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Yksi eteen, kaksi taakse

Edellisessä tekstissä saimme ottaa askeleen eteenpäin kohti huojentavamapaa loppuodotusta. Tänään polkumme vietti taas kaksin verroin takaisin huolen ja vastoinkäymisten suuntaan.
Menin aamulla äitipolin kasvukontrolliultraan kevein mielin jo rutiiniksi käyneeseen tarkastukseen ja sainkin taas uutispommin. Tai oikeastaan kaksi.

Vauvan vatsaontelon nestekertymä havaittiin jälleen. Nyt asia halutaan vielä kuitenkin tutkia tarkemmin asiantuntijoiden toimesta sikiöntutkimusyksikössä. Nyt odottelemme siis aikaa lähimpään yliopistolliseen sairaalaan, kaiketi kuluvalle tai seuraavalle viikolle. Vauvan kasvu ja vointi nyt muutoin onneksi oli mallillaan.

Toinen huoli jonka saimme käynniltä mukaamme, liittyy synnytyksen ennenaikaisuuden riskiin. Tämähän oli siis jo kohdun rakennepoikkeaman vuoksi alusta saakka tiedossa, mutta nyt kun saimme merkkejä sen todellisesta uhasta, huoli on melkoinen. Kohdunkaula on siis lähtenyt kypsymään ja lyhenemään. Sain tänään ensimmäisen annoksen kortisonia ja huomenna toisen, tällä pyritään vauhdittamaan vauvan mm.keuhkojen kehitystä mikäli synnytys käynnistyy kovin aikaisin. Viikkoja on tällä hetkellä kasassa tasan 27+0 ja todella toivon pienelle vielä runsaasti lisäaikaa kasvaa ja kehittyä masun puolella. Toivotaan että lepo nyt loppu odotusajan sairaslomalla vietellen keskeyttää etenemisen ja nämä jäävät turhiksi varokeinoiksi ja saan tuskastella loppuraskauden piinallisiin viimeisiin pitkiin päiviin saakka.

Ihan kuin saisin rangaistuksen siitä, kun hetken uskalsin jo olla luottavainen.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Mielen myllerryksiä

Saimme huojentavia uutisia kontrolliultrasta, pienellä oli kaikki hyvin ja mitään viitteitä rakennepoikkeamista ei enää näkynyt.

Ajatukset pyörivät tässä vaiheessa raskautta villisti tulevan ympärillä. Valmistautuminen tuleviin hankintoihin, pohdinnat arjen sujumisesta, taloudellisten muutosten huomioiminen...
Olen nähnyt myös useina öinä unta vauvasta ja vauvan hoidosta. Jonain yönä vauva unohtuu tai häviää johonkin tai muutoin tuntuu että on itse hukassa ja mikään ei onnistu, viime yönä taas saimme viettää ihania imetyshetkiä. Mieli käy kokoajan kovilla kierroksilla niin nukkuessa kuin hereillä ollessa, aikamoista myllerrystä.

Myllerrystä tapahtuu myös vatsanpeitteiden alla. Liikkeet tuntuvat jo selkeinä ja mieskin on päässyt tuntemaan pienokaisemme potkuja vatsan läpi.

Aika menee kokoajan nopeammin ja nopeammin, tiimalasin hiekan on täytynyt hioutua hienommaksi, lapsettomuusaikana päivät, viikot ja kuukaudet olivat ainakin viisinkertaisia! Niin kauan kuin tätä elämänvaihetta on odottanut ja nyt se tuntuu vain vilahtavan ohi.
Kolme ja puoli kuukautta odotettavaa, ja aikaa valmistautua. Puolentoista kuukauden päästä jään pois töistä ja saan keskittyä täysillä tulevaan. Lopultakin saan todella valmistautua tulevaan vauvaan, meille todella tulee vauva?