Odottelua

Olen ottanut hieman etäisyyttä vauva projektiin tässä kierrossa. Soitin lapsettomuus lääkärille aikaa ja se aiheuttikin odottamattomia tunteita. On ollut yllättävän raskasta huomata että tässä me olemme tilanteessa, jossa tarvitsemme apua maailman luonnollisimpaan asiaan. Vaikka tiedän faktat ja muiden kohdalla en ole ajatellut lapsettomuushoitoja "epäonnistumisena" silti tuntuu kuin olisi jotenkin epäkelpo naisena.

Tutkimuksiin hakeuduimme yksityiselle puolelle koska kunnallisella alkaa kesäsulku. Mies kävi jättämässä siemennestenäytteen viikko sitten. Tuloksia saamme odotella kolme viikkoa ja sitten onkin jo ensikäynnin aika lapsettomuuslääkärille. Aika on varattuna Maanantaille 22.6. Jännittää kovastikkin kun ei tiedä mitä tuleman pitää. 

Ovulaatiotesti näytti tänään plussaa, vielä on siis mahdollista että saamme perua varatun lääkäriajan, toiveet eivät kuitenkaan kovin korkealla. Ajattelinkin olla seuraamatta dpo-päiviä ja koittaa keskittyä lääkäriajan odottelemiseen. Kevät on mennyt huomaamatta ohi keskittyessä liikaa vain tähän, nyt aion nauttia orastavasta kesästä♥
~it does not do to dwell on dreams and forget to live~

Ylipaino

Täällä kuukautisvuoto alkaa olla taas tältä erää lopuillaan ja ajatukset on käännetty tulevaan, yhdenteentoista yrityskiertoon.

Olen aloittanut painonpudotus projektin! Ylipaino on varmasti yksi haittaava tekijä tässä vauvan yrityksessä. Minulla ylimääräistä on ihan reippaasti ja jopa 20 kg olisi hyvä saada elopainoa alaspäin. Lohduttavaa kuitenkin on, että jo 5-10% painonpudotus lisää hedelmällisyyttä huomattavasti.

Aloitin laihdutuksen tällä kertaa (ehei siis ole ensimmäinen yritys) Cambridge ohjelman ja ennenkaikkea VALMENTAJAN avulla. Henkilökohtaista valmentajaa tavataan 1-3 viikon välein ja minulla aloitus käynnin lisäksi takana nyt 1 tapaaminen. Diettiä olen noudattanut 2,5 viikkoa. Lähtö bmi oli hurjat 32,5 ja kahden viikon jälkeen pudonnut 31,8. Kiloja oli lähtenyt 1,8kg, vaikka jälkimmäinen punnitus tehtiin pahimman menkkaturvotuksen aikana. Täytyy olla tyytyväinen! :)

Huomenna soitan kaupunkimme perhesuunnitteluun ja kyselen lapsettomuus tutkimuksiin pääsystä. Mikäli odotusajat tuntuvat kohtuuttomilta, soitan myös yksityiselle gynekologi klinikalle. Soittaminen hieman ahdistaa, mutta en halua lykätä enempää tätä asiaa. Ainakin jos sanovat että mene kotiin laihduttamaan pullukka, niin voin puolustautua jo aloittaneeni! ;)

Pelko

Viime viikkoina olen ajatellut paljon lapsettomuutta. Lapsettomuudesta puhutaan kun on takana vuosi lapsen yritystä ilman onnistumista.

Meillä yritys menee kymmenennellä kuulla ja enää pari kuukautta, niin voimme kuulua tuohon 15-20% joukkoon: Lapsettomat. Jo pelkkä termi saa olon niin pelokkaaksi.

Lohduttavaa on se, että Suomessa kuitenkin lapsettomuutta voidaan hoitaa tehokkaasti ja vain murto-osa ei onnistu koskaan saamaan biologista lasta.

Ympärillä olevat ihmiset tuntuvat kaikki saavan raskauden alulle niin helposti! Mitä olen elämässä tehnyt niin väärin, että karma minua näin koettelee? Miksi moni saa lapsia haluamattaan tai olosuhteisiin jotka ovat lapselle kärsimystä? 

Kysymyksiä on pään sisällä paljon ja yhteenkään en saa vastausta. 

Olen pelännyt että katkeruus nostaa päätään ja muiden puolesta on mahdoton olla onnellinen, vaikka eihän se muiden onni ole minulta ole pois.

Tänään sain ihastella upean suloista kahden päivän ikäistä neitoa, ja koin aitoa onnea hänen ja vanhempiensa puolesta. 

Pois lähdettyämme, ei kuitenkaan kyyneliltä vältytty, kun miehelleni tuumasin, että jos kaikki olisi mennyt hyvin, meilläkin olisi pian samanlainen oma pieni ihanuus sylissä. 

Elämän ihme on kaunis ja sen olen oppinut, että sen saavuttaminen on kaikkea muuta kuin itsestään selvää.