Kahdeksasta munasolusta kypsiä oli kuusi.
Kuudesta hedelmöittyi viisi.
Nyt yksi top luokan pääsiäistipu on kyydissä ja kaksi huurunenää pakkasessa!
Lääkäri heitti alkionsiirron yhteydessä, miten tämän kiirastorstain tulisimme muistamaan aina. Voisiko tämä olla todella se kerta kun testiin piirtyy toinenkin viiva ja saisimme pitää raskauden loppuun saakka? Voi kuinka toivon niin!
Hoitaja pyysi ilmoittamaan _kun_ raskaus on alkanut. Jotenkin tämä klinikan innostunut ja positiivinen mieli tarttui minuunkin ja nyt minulla on todella hyvä tunne tämän yrityskerran suhteen.
Käyttäessäni pregnyliä tukilääkkeenä, testin teko onnistuu vasta noin kymmenen päivän päästä viimeisestä pistoksesta. Virallinen testipäivä on Vappupäivänä. Glada vappen?
torstai 13. huhtikuuta 2017
tiistai 11. huhtikuuta 2017
Punktiossa
Toinen punktio takana ja se meni onneksi yhtä hyvin kuin edellinenkin. Kipuja ei ollut lähes ollenkaan, munarakkulat saatiin helposti tyhjennettyä ja kaikissa oli munasolu sisällä. Saldo oli 8 munasolua. Onhan tämä pienempi määrä kuin edellisellä kerralla, mutta eipä se määrä taannut mitään viimeksikään, joten toivotaan että ovat sitten huippulaatua!
Nyt lepoa ja huomenna soittoa laboratorioon, miten hedelmöittyminen on sujunut. Mikäli kaikki menee hyvin, torstaina pääsen alkionsiirtoon. Tällä kertaa mies ei pääse mukaan, mikä vähän harmittaa. Oikein korostaa sitä, miten kaukana normaalista lapsen teosta ollaan. Miehen ei tarvitse olla edes paikalla! hmph.
Myös tukilääkkeisiin sain uuden coctailin edelliskerran lugesteronien aiheuttaman päänsäryn takia. Nyt kokeilen teroluteja ja lisäksi pistän viikon aikana pregnyliä kolmena päivänä 2500IU kerrallaan.
Vähän huolettaa että tähän joudutaan ottamaan vähemmän käytetty tuki, mutta sen kolmen viikon lamauttavan kivunkaan en usko edistävän kiinnittymistä.
Nyt lepoa ja huomenna soittoa laboratorioon, miten hedelmöittyminen on sujunut. Mikäli kaikki menee hyvin, torstaina pääsen alkionsiirtoon. Tällä kertaa mies ei pääse mukaan, mikä vähän harmittaa. Oikein korostaa sitä, miten kaukana normaalista lapsen teosta ollaan. Miehen ei tarvitse olla edes paikalla! hmph.
Myös tukilääkkeisiin sain uuden coctailin edelliskerran lugesteronien aiheuttaman päänsäryn takia. Nyt kokeilen teroluteja ja lisäksi pistän viikon aikana pregnyliä kolmena päivänä 2500IU kerrallaan.
Vähän huolettaa että tähän joudutaan ottamaan vähemmän käytetty tuki, mutta sen kolmen viikon lamauttavan kivunkaan en usko edistävän kiinnittymistä.
sunnuntai 2. huhtikuuta 2017
Ärtymys
Kun huomaat että nykyään kaikki ärsyttää. Kaikki ja kokoajan.
Olen aina ollut luonteeltani suorasukainen ja tempperamenttinen. Muistutan paljon omaa isääni joka ärtyy helposti ja se näkyy ja kuuluu.
Lapsettomuuden myötä oma mieliala on raskaampi, hoitojen fyysinen ja etenkin psyykkinen kuormitus väsyttää. Tämä laskee ärsytys kynnystä entisestään. Tuntuu että olen kokoajan niin herkillä ja kiukkuinen kuin ampiainen. Olen huomannut että ärtymystä aiheuttaa kokoajan pienemmät asiat, sekä sitä on kokoajan vaikeampi ja vaikeampi peittää.
Kiusallisinta tämä on tietenkin töissä, asiakaspalvelussa.
Harmittaa myös ystävien puolesta. Tiedän ja tunnistan että en varmasti ole tässä elämänvaiheessa mukavaa seuraa. Työssäkäyvillä ja perheellisillä ihmisillä vapaa aika on niin kortilla ja ystäviä ehtii nähdä niin harvoin, että aivan harmittaa tuhlata heidän arvokasta aikaansa ankeaan ja äreään seuraan. Ystäviin ei myöskään ole oman uupumuksen keskellä jaksanut pitää oma-aloitteisesti yhteyttä. Toisaalta en aina edes halua tavata ystäviäni jotten käytökselläni karkota heitä, mutta samalla etäännytän heidät omalla epäsosiaalisuudellani. Dilemma.
Uskon että hyvät ystävät ymmärtävät ja pysyvät elämässä vaikeinakin aikoina ja odottavat että rämmin tämän elämänvaiheen ja hormonihoitojen aiheuttamien mielialavaihteluiden ohi. Mutta pelkään myös että kaikki tämä on muuttanut minua pysyvästi. Äreä ja katkera, onko se minun tulevaisuuteni näkymä?
Olen aina ollut luonteeltani suorasukainen ja tempperamenttinen. Muistutan paljon omaa isääni joka ärtyy helposti ja se näkyy ja kuuluu.
Lapsettomuuden myötä oma mieliala on raskaampi, hoitojen fyysinen ja etenkin psyykkinen kuormitus väsyttää. Tämä laskee ärsytys kynnystä entisestään. Tuntuu että olen kokoajan niin herkillä ja kiukkuinen kuin ampiainen. Olen huomannut että ärtymystä aiheuttaa kokoajan pienemmät asiat, sekä sitä on kokoajan vaikeampi ja vaikeampi peittää.
Kiusallisinta tämä on tietenkin töissä, asiakaspalvelussa.
Harmittaa myös ystävien puolesta. Tiedän ja tunnistan että en varmasti ole tässä elämänvaiheessa mukavaa seuraa. Työssäkäyvillä ja perheellisillä ihmisillä vapaa aika on niin kortilla ja ystäviä ehtii nähdä niin harvoin, että aivan harmittaa tuhlata heidän arvokasta aikaansa ankeaan ja äreään seuraan. Ystäviin ei myöskään ole oman uupumuksen keskellä jaksanut pitää oma-aloitteisesti yhteyttä. Toisaalta en aina edes halua tavata ystäviäni jotten käytökselläni karkota heitä, mutta samalla etäännytän heidät omalla epäsosiaalisuudellani. Dilemma.
Uskon että hyvät ystävät ymmärtävät ja pysyvät elämässä vaikeinakin aikoina ja odottavat että rämmin tämän elämänvaiheen ja hormonihoitojen aiheuttamien mielialavaihteluiden ohi. Mutta pelkään myös että kaikki tämä on muuttanut minua pysyvästi. Äreä ja katkera, onko se minun tulevaisuuteni näkymä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)