Synnytystapa

Viikon verran olen makaillut uusissa maisemissa, pajon lähempänä kotia, läheisten ihmisten ympäröimänä koti-kaupungin keskussairaalssa.

Täällä ollessa olen saanut hieman ns.synnytysvalmennusta, kun kaikki perhevalmennuksen osiot jäivät nyt osastohoidon vuoksi väliin. Olemme päässeet tutustumaan myös synnytysosastolla leikkaussaliin sekä vauvojen teho-osastoon. Synnytystavaksi on melko suurella todennäköisyydellä varmistunut sektio. Vauva on edelleen perätilassa, viimeksi ultratessa jopa jalkatarjonnassa, joten vaihtoehtoja ei ole ja päätöstä ei tarvitse itsellä tehdä. Vaikka toisinaan perätilasynnytys alateitse on mahdollista kun vauva painaa vähintään 2,5kg, ja olisi tulossa pylly edellä, meidän tilanteessa kun kohdun rakenne lisää omaa poikkeavuuttaan synnytyksen kulkuun, on sektio turvallisin vaihtoehto.

Aluksi leikkaus toi ristiriitaisia ajatuksia. Hieman pettymystäkin. Nyt asiaan on kerennyt suhtautua paremmin ja ajatus ei tunnu pahalta. Toisaalta leikkaava lääkäri voi sektion yhteydessä hyvin tarkastella kohdun kuntoa ja hieman arvioida millaisia riskejä mahdollisesti uudelleen raskautumiseen liittyisi. Sitäkin kun hankala raskaus ja huoli vauvan puolesta on laittanut miettimään. Olisinko edes valmis tähän uudestaan, mikäli raskaus jokus olisi uudelleen mahdollista. Kaipaan jotain arviota tueksi päätökselle siinä vaiheessa jos tilanne on joskus ajankohtainen.

Tällä hetkellä tuntuu entistä vahvemmin siltä, että mikäli saamme tämän yhdenkin lapsen turvallisesti syliin saakka, olemme täydellisen etuoikeutettuja ja onnekkaita. Vaikka sisaruus on ihmiselle todellinen lahja, uskon että meidän perhe voisi olla täydellinen jo jos kahdesta viimein tulisi kolme.

Etappi kerrallaan eteenpäin

22.päivä sairaalassa.
Kolme viikkkoa takana, puolitoista viikkoa edessä. Tai silloin maaginen rv 32 täyttyy.
Maaginen siksi, että sillä viikolla saa kotikaupungissammekin jo synnyttää ja todennäköisesti saan silloin siirtyä jatkamaan lepohoitoa lähemmäs kotia.

Osastolla oleilu on sujunut alun shokin ja sopeutumisen jälkeen ihan mukavasti. Kohdunkaulan tilanne on pysynyt kohtuullisen tasaisena, vaikkakin lyhyenä n. 1cm lukemissa. Myös pessaari tukea kohdunkaulalle on kokeiltu kotiutumis toiveissa, mutta siitä ei valitettavasti ole ollut toivottua apua. Osastolla ollessa tilanne on kuitenkin pysynyt sen verran rauhallisena, että wc -ja suihkulupien lisäksi olen saanut liikuskella pari päivää myös huoneen ulkopuolella ja se onkin ollut virkistävää.

Vauvan vointi on ollut hyvää. Pieni on kasvanut tasaisesti keskikäyrällä ja painoa on kertynyt arviolta jo puolentoista kilon luokkaa. Jokainen päivä ja viikko masuaikaa on pienokaiselle tärkeää, mutta nyt uusilla kymmenyksillä, aletaan onneksi olla jo kuitenkin aika hyvillä vesillä. Keskolan hoitajan käydessä esittelemässä heidän toimintaansa, mielikin rauhottui hieman. Vielä kun vauva kääntyisi pois pyllytarjonnasta, jotta alatiesynnytyskin olisi mahdollista, alkaisi olla jo paljon huojentuntuneempi olo. Mutta kuten muutenkin, myös tässä synnytystapa asiassa täytyy mennä vauvan turvallisuus omien toiveiden edellä.

Täällä me ollaan turvassa ja hyvissä käsissä. Lyhyitä etappeja eteenpäin tavoitellen, pian se aika kuluu.