Meillä yritys menee kymmenennellä kuulla ja enää pari kuukautta, niin voimme kuulua tuohon 15-20% joukkoon: Lapsettomat. Jo pelkkä termi saa olon niin pelokkaaksi.
Lohduttavaa on se, että Suomessa kuitenkin lapsettomuutta voidaan hoitaa tehokkaasti ja vain murto-osa ei onnistu koskaan saamaan biologista lasta.
Ympärillä olevat ihmiset tuntuvat kaikki saavan raskauden alulle niin helposti! Mitä olen elämässä tehnyt niin väärin, että karma minua näin koettelee? Miksi moni saa lapsia haluamattaan tai olosuhteisiin jotka ovat lapselle kärsimystä?
Kysymyksiä on pään sisällä paljon ja yhteenkään en saa vastausta.
Olen pelännyt että katkeruus nostaa päätään ja muiden puolesta on mahdoton olla onnellinen, vaikka eihän se muiden onni ole minulta ole pois.
Tänään sain ihastella upean suloista kahden päivän ikäistä neitoa, ja koin aitoa onnea hänen ja vanhempiensa puolesta.
Pois lähdettyämme, ei kuitenkaan kyyneliltä vältytty, kun miehelleni tuumasin, että jos kaikki olisi mennyt hyvin, meilläkin olisi pian samanlainen oma pieni ihanuus sylissä.
Elämän ihme on kaunis ja sen olen oppinut, että sen saavuttaminen on kaikkea muuta kuin itsestään selvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti