Lapsettoman ystävänä

Millaista on olla lapsettoman ystävä?

Minä olen kertonut ystävilleni ja läheisille ihmisille ylipäätään keskenmenosta ja lapsettomuudesta avoimesti. Yhtä monta erilaista reaktiota ja kohtaamista olen saanut kokea, kun on niitä ihmisiä joille olen tämän asian jakanut.

Toiset välttelee aihetta täysin, jopa olleet todella selkeästi vaivaantuneita. Toiset olleet kiinnostuneita, aidosti tukena. Joku vähätellyt, koska "onhan meillä aikaa." Monet antaa tilaa, mutta kuuntelee jos itse ottaa puheeksi.

Ystävät ovat varmasti varuillaan ja jännittyneenä miten paljon ja mitä aiheeseen liittyvää uskaltaa sanoa. Itse olen sanonut, että jos ystävä kysyy, ei se haittaa. Se tuntuu siltä että välittää. Tärkeintä on kuunnella. Lapseton harvoin kaipaa neuvomista. Jos ei tiedä mitä sanoisi, sano se. Aina ystävänkään ei tarvi olla puhumassa vaikeista asioista, tärkeä on myös se ihminen joka osaa piristää ja viedä ajatukset pois elämän aallonpohjista.

Yksi parhaimmista ystävistäni odottaa kevätvauvaa. Hän kertoi että jännitti sitä ettei minulle tule tunne että hän vain puhuu raskaudestaan, mutta kuitenkin niin ettei jätä minua täysin odotuksen ulkopuolelle. Tuntui niin lämpimältä, että joku todella jaksoi ajatella hienovaraisesti minun tunteita.
Minuakin jännitti. Pelkäsin että annan varautuneen tai katkeran kuvan, vaikka aidosti haluan kuulla myös ne raskaus kuulumiset, vaikka ne kuristaakin kurkussa.

Kliseisesti sanottu, mutta tässä kyllä huomaa kuka oikeasti välittää ja on aito ystävä myös vastamäessä ja ajanjaksolla, jolloin itse ei  aina jaksa olla niin sosiaalinen ja hyvä ystävä.