Synnytystapa

Viikon verran olen makaillut uusissa maisemissa, pajon lähempänä kotia, läheisten ihmisten ympäröimänä koti-kaupungin keskussairaalssa.

Täällä ollessa olen saanut hieman ns.synnytysvalmennusta, kun kaikki perhevalmennuksen osiot jäivät nyt osastohoidon vuoksi väliin. Olemme päässeet tutustumaan myös synnytysosastolla leikkaussaliin sekä vauvojen teho-osastoon. Synnytystavaksi on melko suurella todennäköisyydellä varmistunut sektio. Vauva on edelleen perätilassa, viimeksi ultratessa jopa jalkatarjonnassa, joten vaihtoehtoja ei ole ja päätöstä ei tarvitse itsellä tehdä. Vaikka toisinaan perätilasynnytys alateitse on mahdollista kun vauva painaa vähintään 2,5kg, ja olisi tulossa pylly edellä, meidän tilanteessa kun kohdun rakenne lisää omaa poikkeavuuttaan synnytyksen kulkuun, on sektio turvallisin vaihtoehto.

Aluksi leikkaus toi ristiriitaisia ajatuksia. Hieman pettymystäkin. Nyt asiaan on kerennyt suhtautua paremmin ja ajatus ei tunnu pahalta. Toisaalta leikkaava lääkäri voi sektion yhteydessä hyvin tarkastella kohdun kuntoa ja hieman arvioida millaisia riskejä mahdollisesti uudelleen raskautumiseen liittyisi. Sitäkin kun hankala raskaus ja huoli vauvan puolesta on laittanut miettimään. Olisinko edes valmis tähän uudestaan, mikäli raskaus jokus olisi uudelleen mahdollista. Kaipaan jotain arviota tueksi päätökselle siinä vaiheessa jos tilanne on joskus ajankohtainen.

Tällä hetkellä tuntuu entistä vahvemmin siltä, että mikäli saamme tämän yhdenkin lapsen turvallisesti syliin saakka, olemme täydellisen etuoikeutettuja ja onnekkaita. Vaikka sisaruus on ihmiselle todellinen lahja, uskon että meidän perhe voisi olla täydellinen jo jos kahdesta viimein tulisi kolme.