Perhe ja lapset ovat aina kuuluneet tärkeimpiin tavoitteisiin elämässäni. Mieheni kanssa olemme ajatelleet, että lapset ovat itsestään selvä osa tulevaisuuttamme.
Kymmenen vuotta yhteiseloa oli saanut seksielämämme hiljenemään ja pitkiäkin kuivia kausia oli välillä takana. Häiden jälkeen haave lapsesta toikin paineita ja itse "vauvanteko" ei onnistunutkaan samantien mutkitta. Ensimmäiset onnistuneet yrityskierrot alkoivat elokuussa.
Lokakuussa saimme raskaustestiin sen niin kaivatun toisen viivan. Olin niin onnellinen! Marraskuun puoliväliin saakka. Silloin raskausviikoilla ~5+6 alkoi verenvuoto ja seuraavana päivänä keskenmeno todettiin ultralla. Sain lääkkeellisen tyhjennyksen avuksi kohdun tyhjentymiseen, gynekologin sanoin sikiöjätteestä. Minulle se ei ollut jätettä. Minun vauva, jota rakastin ensi sekunneissa lähtien.
Keskenmenon jälkeen yritykseen olen ottanut mukaan ovulaatiotestit. Vähentää tapauksessani huomattavasti stressiä, tietää ainakin ajoittaneensa seksin oikeille päiville. Ajoitettu seksi, se romantiikan perikuva.
Näistä lähtökohdista olemme aloittaneet tämän, jo tässä vaiheessa raskaalta tuntuvan tien. Toivottavasti matkan päässä odottaa se paras palkinto. Oma rakas lapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti